Kontin lastausta Espoossa
Muutosta Singaporeen tuli todellisuutta toukokuun 20. päivä, jolloin Pekka allekirjoitti työsopimuksen. Ennen sitä oli noin vuoden ajan mietitty mahdollisuutta muuttaa ulkomaille. Mietittiin vaihtoehtoja ja lähtökohtana oli maa johon ei olisi hirvittävän pitkä matka, mutta jossa olisi silti suhteellisen lämmin ilmasto. Ensimmäisenä tarjoutui mahdollisuus muuttaa Lontooseen, mutta tyttöjä eikä minua Lontoon ilmasto houkutellut. Toinen mahdollisuus tarjoitui USA:sta Seattlesta, mutta tutkittuani Seattlen vuotuisia sademääriä niin ei kiinnostanut sekään. Koska koko perhe on Italia-faneja myös Italiaa harkittiin, mutta tulimme siihen tulokseen, että siellä on kivempi lomailla kuin asua. Kun sitten TeraDatan Singaporen pisteestä tuli työsopimusehdotus, joka vastasi meidän odotuksia ei asiaa tarvinnut enää paljon miettiä. Ainoa kompromissi tehtiin etäisyyden kanssa. Lomailimme Singaporessa vuonna 2005 ja siitä lähtien se on ollut tyttöjen mielestä meidän paras lomakohde ja he olivat heti innolla muuttamassa sinne.
Muuttovalmistelut tehtiin normaalia ripeämmässä tahdissa sen vuoksi, että lapset voisivat aloittaa syyslukukauden uudessa koulussa. Yötä myöten tutkittiin kouluvaihtoehtoja, tutkittiin karttoja, haettiin asuntoja, selviteltiin Bella-kissan karanteeni- ja rokotusasioita, oman asunnon vuokrausta ja täyttettiin kiitettävä määrä erilaisia lomakkeita. Ei tarvinnut pariin kuukauteen miettiä mitä tekisi iltaisin töiden jälkeen.
Kesäkuun 8. päivä lensimme koko perhe viikoksi Singaporeen tutustumiskäynille. Kävimme tutustumassa kahteen kansainväliseen kouluun; Chatsworthiin ja Overseas Family Schooliin. Kävimme pankissa avaamassa pankkitilin, Pekka vietti pari päivää uudella työpaikallaan ja sen lisäksi kävimme asunnonvälittäjän kanssa katsomassa 18 eri asuntoa koulujen läheisyydestä. Asunnoista aika monta rankattiin pois sillä perusteella, että vieressä oli meluisa rakennustyömaa ja niitähän täällä riittää! Lopuksi jäi kaksi vaihtoehtoa: vastavalmistunut asunto kivalla uima-allas alueella ja juuri remontoitu asunto 40-vuotta vanhassa condossa.
Singaporessa on kaksi eri asumismuotoa: HDB (=Housing and Development Board) ja Condo eli Condominium. HDB asuntoja aloitettiin rakentamaan 1960-luvulla jolloin tänne muutti valtavat määrät ihmisiä, joille tarvittiin nopeasti asuntoja. HDB-asunnot ovat valtion tukemia ja niitä voi sekä ostaa että vuokrata. Vuokrat ovat edullisia ja talot ovat usein aika massiivisia eivätkä kovinkaan kauniita varsinkaan vanhimmat niistä.
Condot on rakennettu tietyille asuinalueille ja ne sijaitsevat usein lähellä kansainvälisiä kouluja. Suuri osa niiden asukkaista on länsimaalaisia. Condoissa on aina oma portinvartija sekä henkilökunta joka huolehtii kiinteistön hoidosta. Condoissa on aina vähintään oma uima-allas ja sen lisäksi sattaa olla oma kuntosali, saunat, tennis-ja squash kentät, kauppa, kampaamo, pesula ym palveluita. Condot ovatkin huomattavasti kalliimpia kuin HDB-asunnot.
Valitsimme asunnoksi vanhan condon. Samoja palveluita kuin uusissa condoissa meillä ei ole, mutta sen sijaan tilavat huoneet ja paljon säilytystilaa. Tuntuu, että olemme kummajaisia Singaporen suomalaisten keskuudessa, sillä suurin osa heistä asuu kaupungin laidalla lähellä metsiä ja puistoja. Mikä olisikaan sen mukavampaa kuin se, että pääsee lenkkipolulle suoraan kotiovelta. Mutta jos olisimme valinnet asunnon kauempaa, lapsilla olisi mennyt koulumatkoihin 1-2 tuntia päivässä, sen sijaan he kävelevät nyt vartissa kouluun. Koulu on muutenkin rankkaa ja päivät pitkiä, joten emme halunneet niitä enää pitkittää koulumatkoilla. Toisaalta keskusta-asumisessa on omat hyvät puolensa. Singapopren pääkadulle on viiden minuutin kävelymatka, samoin kuntosalille, ruokakauppaan ja lääkäriin eli melkein kaikki mahdolliset palvelut ovat kävelyetäisyydellä. Täällä tuleekin käveltyä paljon enemmän kuin Suomessa. Autoa emme ole hankkineet, sillä julkinen liikenne toimii ja taksit ovat halpoja.
Siispä viikon pre-visitin jälkeen palasimme Suomeen valmistelemaan muuttoa. Kontti tuli juhannusviikolla ja sen lastaamisessa kului kaksi päivää. Koulun valinta tuotti ongelmia, sillä olisimme halunneet tytöt Overseas Family Schooliin, mutta se oli täynnä ja uusia oppilaita ei enää otettu. Siispä ilmoitimme tytöt Chatsworthiin ja maksoimme sinne ilmoittaumismaksun. Pari viikkoa sen jälkeen OFS:stä yllättäen ilmoitettiin, että tytöille olisikin paikka siellä. Olimme käyneet molemmissa kouluissa tutustumassa, mutta OFS:ssa oli enemmän eurooppalaisia oppilaita ja olin kuullut siitä vain positiivisia asioita. Chatsworthista en löytänyt mitään referenssejä. Tulimme siihen tulokseen, että oikea kouluvalinta on niin iso asia että siihen kannattaa panostaa. Siispä peruimme Chatsworthin ja menetimme sinne maksamamme ilmoittautumismaksun ja ilmoitimme lapset OFS:ään.
Bella-kissan kanssa oli myös haasteita. Otimme Bellalle Rabies-rokotteen heti kun muutto varmistui ja kuvittelimme, että se pääsee meidän kanssa samaan aikaan Singaporeen, mutta niin ei käynytkään. Bella sai rokotteen toukokuussa ja kuukausi sen jälkeen piti ottaa verikoe, josta nähdään onko vereen muodostunut Rabies-vasta-aineita. Verikoe oli Ok, mutta se ei vielä riittänyt, sillä sen lisäksi Rabies-rokotteen jälkeen pitää vielä kulua 6 kuukautta ennen kuin kissan saa viedä Singaporeen. Kiitos näistä älyttömän tiukoista Rabies säänöistä kuuluu rajanaapurillemme Venäjälle. Suomessa ei ole pariin kymmeneen vuoteen ollut Rabies-tapauksia, mutta koska nitä on Venäjällä niin oletetaan että niitä on silloin Suomessakin:-(
Siispä Bella jäi Suomeen mummon hoitoon marraskuuhun saakka, jollloin hean sen tänne. Sisänsä tuntuu aika turhauttavalta koko proseduuri sisäkissan kanssa, joka tulee Singaporessakin olemaan sisäkissa kun samaan aikaan Singaporen kaduilla vaeltaa kodittomia kissoja joilla taatusti on enemmän tauteja kuin tällä suomalaisella sisäkissalla.
Kun kontti oli saatu matkaan alustelimme vielä kuukauden verran meidän "pelkistetysti" kalustetussa kodissa. Vuokrasimme oman talon kalustettuna, joten suurin osa kalusteista kuitenkin jäi ja oli mahdollista asua siellä loppuun saakka. Loput tavarat lähtivät lentorahtina viimeisellä viikolla. Asunnon luovutus viivästyi viisi päivää sovitusta, mutta saimme luovutettua sen samana päivänä jolloin lentomme Singaporeen lähti. Hieman haikeana hyvästelimme pihan, sillä tiesimme, että oma piha on se mitä tulisimme eniten kaipaamaan Singaporessa.
Kun olimme viettäneet lukuisan määrän läksiäisiä työkavereiden, kavereiden, sukulaisten ja koulukavereiden kanssa olimme valmiit muuttoon ja 5. elokuuta lähdimme iltakoneella Bangkokin kautta Singaporeen.
Uusi koti
Koulussa on kolme SPP level tasoa (=Study Preparation Programme). SPP 1 on tarkoitettu oppilaille jotka eivät vielä osaa englantia, SPP 2 on oppilaille jotka jo ymmärtävät englannin kielistä opetusta ja SPP 3 oppilaille jotka eivät vielä pärjää Mainstreamissa eli ns. normiluokalla. Parin ensimmäisen koulpäivän jälkeen Jennielle tehtiin englannin kielen tasotesti ja sen perusteella hänet siirrettiin Mainstreamiin. Jennie ei siirrosta kovin ilahtunut, sillä hän oli jo ehtinyt tutustua SPP-luokan oppilaisiin joista suurin osa oli uusia oppilaita kuten Jenniekin. Sen sijaan Mainsteramissa oppilaat olivat tunteneet toisensa jo kauan ja useimmat heistä ovat asuneet täällä jo vuosikausia.
