Chinese New Year

Kiinlainen uusivuosi on tänä vuonna 3. helmikuuta. Sen yhteyteen liityvä loma kiinalaisilla on 40 päivää ja se alkoi viime viikolla. Se tarkoittaa sitä, että 710 miljoonaa kiinalaista matkustaa perheidensä luo. Junat, lentokoneet, bussit, laivat ovat kaikki tupaten täynnä vaikka kaikki mahdolliset lisävuorot on otettu käyttöön. Matkustajien määrä lisäntyy vuosi vuodelta kun kiinalaisia muuttaa ulkomaille ja pois kodeistaan maaseudulta. Infrastruktuuri ei ehdi kehittyä samaa tahtia siirtolaisten määrän kanssa. Kiinan rautatieministeriö on sanonut, että he pystyvät takaamaan kasvavan ihmismäärän kuljetuksen ainoastaan vuoteen 2015 saakka. Lehdissä on ollut kuvia valtavista ruuhkista juna-asemilla.

Kiinalainen uusivuosi on kiinalaisille vähän sama asia kuin Kiitospäivä amerikkalaisille eli se on tärkeää viettää perheen kesken. USA:ssa vaan on jo valmis infrastuktuuri olemassa sitä varten.

Samoin Singaporessa.

Täällä kiinalainen uusivuosi näkyy koristeina ympäri kaupunkia ja tietysti näyttävimmät koristeet löytyvät Chinatownista. Kaikilla on vapaaata 3-4. pv helmikuuta ja kansainvälisissä kouluissa on vapaata koko ensi viikko. Kiinalaisille uusivuosi merkitsee sitä, että ostetaan uusia vaatteita ja koti siivotaan perin pohjin ja koristellaan. Kuulin, että joku kiinalainen perhe uusii joka vuosi kaikki sänkyvaatteet ja muut kodin tekstiilit. Tosin luulen, että näin tekevät vain ne joilla on varaa siihen. Lahjoja ostaaan myös. Mandariinit liittyvät myös olennaisesti juhlintaan. Kaupoissa myydään mitä hienoinpia mandariinipakkauksia ja pieniä mandariinipuita ruukuissa.

Tämä vuosi on jäniksen vuosi ja nyt viranomaiset pelkäävät, että ihmiset ostavat itselleen pupuja, jotka sitten hylätään kun ei niistä pystytä huolehtimaan. Jäniksiä on tietysti myytävänä kaikissa mahdollissa muodoissa; on paperisia, lasisia, posliini-ja lasijäniksiä ja kultajäniksiä. Orchard roadilla on kadun varrella jättiläisjäniksiä.

3. helmikuuta on Marina Bay:ssa Chinese New Year-kulkueita, leijonatanssia ja muuta ohjelmaa ja tietysti ilotulitus. Kiinalainen uuden vuoden illallinen on myös tärkeä perinne ja se nautitaan perheen kesken joko kotona tai ravintolassa.

The Bean Bag man

Olimme Pekan kanssa Suomen itsenäisyyspäivän vastaanotolla 6.12 ja olin lastaamassa lautaselle muikkuja ja muita suomalaisia herkkuja kun vierestä kuului iloinen: Moikka! Katsoin ääntä kohti ja siinä seisoi aasialainen mies iloisesti hymyillen. Tuijotin vähän aikaa hölmistyneenä kunnes muistin; Bean Bag-mieshän se siinä oli:-)

Kun muutimme tänne molemmat tytöt saivat pienen sisustusbudjetin omiin huoneisiinsa ja Julia halusi sinne säkkituolin. Niinpä lähdimme sitä metsästämään ja kuulimme että Singaporesta löytyy liike, joka myy säkkituoleja mittatilaustyönä. Menimme liikkeeseen ja puhuimme jotain keskenämme jolloin myyjä kysyi olemmeko Suomesta. Hän osasi muutaman sanan Suomea, sillä hän oli asunut Suomessa jonkin aikaa. Siinä sitten höpöteltiin kaikenlaista ja hän antoi meille hyviä vinkkejä. Mieluinen säkkituolikin löytyi ja hän toi sen meille kotiin viikon päästä.

Nyt tämä Bean Bag mies oli Suomen itsenäisyyspäivän vastaanotolla ja kertoi, että hän on päättänyt muuttaa helmikuussa Suomeen Espoon Matinkylään ja alkaa myymään siellä säkkituoleja. Hän on asunut koko ikänsä Singaporessa, mutta sanoi että haluaa kasvattaa lapsensa sellaisessa paikassa kuin Suomi. Siinä sitten käytiin läpi molempien maiden hyviä ja huonoja puolia. Hän näki Suomessa enemmän niitä hyviä puolia, kun taas meillä oli ehkä vähän toisin päin.

Viisi kuukautta Singaporessa

Olemme nyt olleet Singaporessa viisi kuukautta ja viimeksi eilen Julia ihmetteli miten se on mahdollista, juurihan hän hyvästeli suomalaiset koulukaverit! Eli aika on kulunut tosi nopeasti, jopa tällaisella kotirouvalla. Joulun aika oli ensimmäinen koetin kivi mahdolliselle koti-ikävälle. En ole koskaan ollut mikään "jouluihminen" ja minusta on aina ollut paljon hauskempi ottaa joulukoristeet pois ja ostaa tilalle keväisiä tulppaaneja. Mutta täällä oli ihan mukava laittaa joulua ja ostaa vähän erilaisempia joulukoristeita kuin Suomessa. Koko Orchard Road oli yhtä suurta joulukoristetta joulukuussa. En ole missään ennen nähnyt niin suurta panostusta joulun koristeluiden suhteen kuin täällä. Ja yksi joulu on kuitenkin tullut vietettyä USA:ssa:-)

Erään suomalaisen kanssa puhuimme ennen joulua ja hän sanoi, että kannattaa tehdä täällä mahdollisimman suomalainen joulu kaikkine perinteineen. Jennie sanoi ennen joulua, että hän ei ollenkaan tykkää suomalaisista jouluruuista, mutta niitä täytyy tehdä jouluksi. Niinpä leivoimme piparit ja joulutortut ja jouluaattona söimme perinteistä suomalaista jouluruokaa. Yhtenä jouluna söimme Suomessa susheja, mutta täällä ei tullut mieleenkään syödä niitä jouluna. Lapset olivat sitä mieltä, että joulupukin on ehdottomasti tultava. Illalla ruokailun jälkeen soikin ovikello ja siellä oli joulupukki. Tosin paljasjalkainen, hänellä oli kuulema tullut hiki joten oli jättänyt sukat ja kengät rekeen. Myöhemmin illalla kun pukki oli lähtenyt huomasin, että hänen vaatteensa löytyivät mytyssä keittiön lattialta. Sanoin Julialle, että pitäisikö nuo vaatteet viedä joulupukille, onhan se vähän noloa pukille viipottaa pitkin Singaporen katuja ilman vaatteita.
Ja entäs se joulutunnelma Tropiikissa? Se tehdään niin, että laitetaan ilmastointi täysille, villasukat jalkaan ja pitkähihaista päälle. Ensin tietysti odotetaan, että tulee pimeä eli että kello on yli seitsemän. Laitetaan kynttilät palamaan ja kuunnellaan suomalaista joulumusiikkia sekä "skypetellään" mummolaan ja fammolaan.

Viime viikolla otettiin meidän talon ala-aulasta ja pihalta joulukoristeet pois ja tilalle ripustettiin Kiinalaisen uuden vuoden koristeet, tosin punaisia nekin. Tämän työ tulee aina tekemään jokin ulkopuolinen somistusfirma. Yksi nainen teki koko päivän töitä ripustaessaan joulukoristeita. Kiinalainen uusi vuosi on täällä jouluakin suurempi juhla ja sitä vieteään 3-4 helmikuuta. Silloin on lapsilla viikon loma koulusta. Monet matkustavat silloin myös ulkomaille ja se on matkatoimistoille vuoden parasta sesonkiaikaa.

Tällä hetkellä täällä on koillis monsuuni ja ilma on ollut Singaporelaisittain viileää. Tästä monsuunista ennustettiin runsas sateista ja joka puolella on varauduttu tulviin, mutta ainakaan toistaiseksi mitään tulvia ei ole ollut. Sateet harvoin kestävät koko päivää ja välillä voi useampikin sateeton ja aurinkoinen päivä. Tämä monsuuni loppuu tammikuun lopulla.

Ala-aulan joulukoristeet

The Straits Time

Ohessa artikkeleita ja mainoksia Singaporen suurimmasta sanomalehdestä syksyn 2010 ajalta:

Korealaista sairaanhoitoa

Ohessa Pekan kokemuksia korvatulehduksen hoidosta Koreassa.

Boy, did I have a day today,

My biggest acute health problem is my ears. Once or twice per year they get infected. Mostly it is the ear-corridor. This is what happened today.

So, I am in Seoul with the familiar pain in my left ear. I then walked down to the concierge and asked her to book a doctor for me. She showed me a brochure with beautiful pictures of clinics and proposed that I should call a certain number. I thought, not so bad and then I said: "No, you do it. I am so shy." After 15 minutes of consultation over the phone she decided to propose two clinics for me. The first one was near and the other one was even closer. So I said: "Let's take the closer one".

In Seoul Taxi drivers drop you off +-500 meters from where you were supposed to get to. This time, too. I recognized that the neighborhood was very different from the pictures of the clinics I was shown earlier. The taxi driver points me to a door. It is a normal condo. I can not get through the door, but 5 minutes later a boy comes down and I show him the same Korean note that I showed to the taxi. He said no, no, not here. Then he has a 5-minute call and points me in another direction. I walk as instructed and after asking three more confused Koreans I learn that the clinic is in a house in the second floor about 1/2 mile from where the taxi driver dropped me off. I scan through the bank offices, dental clinics, hairdressers and grocery stores on the second floor until I learn that it is in the third floor.

There are far less offices in the third floor and I find my clinic in no time. Of course nobody speaks English, but I still have my taxi note, so I show it to the female customers and receptionists in this room. Then someone points at an empty booth 2 * 2 meters. And another person says: "No today, come back tomorrow". Well, there is not much else to do that go back to square 1, the concierge.

This time I show with my face that I am not happy. Then I also enlightened her that she has wasted both my time and money. She calls the other clinic and makes sure that they are open. I jump into a taxi and this time he was far better, +-150 meters. I find the clinic easily and I also find it different from the first brochures shown, but the doctor is around 60 years and looked sympathetic, so I thought that he has seen a few bad ears. We talk about how nice Singapore is and how far away Finland is. I thought that Finland is not that far compared to Singapore, but for Koreans it is far away with the big Russia in between.

As I enter the clinic, the receptionist asks me: "Are you Mr. Pekka from Walkerhill". I said yes. She asks for my identification and fills in my form in 5 minutes. And in less than 10 minutes the doctor invites Mr. Pekka to his room. The furniture are quite nice, from the 1930's and his tools have a 1950-70's look over them.

After a 5 minute interview where both of us had as bad a vocabulary in medical English, the doctor inspects my ears, but his lamp was broken. He shook his tool and it started working and he could inspect my left infected ear. But when he tries to analyze the other ear it stops working, he shouts something to someone and in comes the receptionist and the nurse. My handy doctor has a flashlight as his spare-tool, but it does not work either. Some 10 minutes later the tool is repaired and he analyzes the ear. He says that my left ear is infected and it needs treatment. He said that the hotel asked him to take good care of me.

Next they clean my ear, not with "vacuum cleaners", but twisting topz dipped in spirits. After cleansing, he filled my ear with some bandage to "record what happens".

Then they ask me to bring all my stuff to the treatment room. He asks me to lie down on a bed sideways with my left ear upwards. I lie down and am quite interested in what happens next. They bring in a huge infra red lamp. Then they cover me in towels, except for the ear. They ask me if they can turn the massage on. I said yes, please do. It was quite nice actually, not massage, rather like someone drumming on my body. They turn on the lamp and disappear. I nearly suffocate under the towel so I open a breathing hole by my mouth. Sweat starts dropping from the impact of the warm room, hot lamp and the fact that I am covered by towels. I do not know how long I lay there, but I am guessing 20-30 minutes. The massage ended probably after 10 minutes. After that it was a nightmare to lie there.

The doctor then came back and told that he is going to give me antibiotics injections.
I asked "How many?"
He said "two".
I asked "Are you sure?"
He said "Yes, and then you need to take some more orally"
"OK. You are the doctor", I thought. But this has never happened to me before in my 50 ear infections I have had.
But one of the pills or injections may hit the spot.

So then the doctor asks me to pull clothes so that he can give them into the but. The first injection was Ok, but the second one was very painful. Then the nurse massaged my but and it felt like she did it with a knife. As I was lying there in pain the doctor asked me to get up. I said that I can not walk with the pain I have. He said not to worry, the worst pain will be over in less than half an hour. Then I got up, limped to the receptionist and paid 40,000 Won for the treatment, roughly 45 SGD. Or was it 30? I was quite dizzy.

Then the doctor walked with me to the pharmacy, gave the prescription to the lady and said some words that I could not understand. Sometimes I heard words like Walkerhill, Singapore and Finland. I just smiled with them. 10 minutes later the pharmacist had packed 12 small paper bags with 1 pink, 2 blue/white, 1/2 white and another white pill in each. That is probably more pills and injections that I have had in a year or two. The pharmacist looked at me and said that I could have a Vitamin C shot for free from the freezer. She probably thought that I looked too pale. The doctor had one too. So there I was toasting a cold and refreshing vitamin C-shot in a pharmacy with an old doctor instead of working in the bank as I should have. Then the doctor walked me to a taxi.

All this took me 5 hours. I do not want to question or point at anything. To me this was another interesting experience. And it is not over. Tomorrow morning at nine the clinic opens again. I need to be there so that he can remove the bandage and look how much secretion there is. Then I am either ready for work or some interesting adventures again.

Pekka

Korva saatiin lopulta hoidettua Singaporelaisen lääkärin avustuksella, joka ei ollut koskaan kuullutkaan Korealaisista menetelmistä.

Overseas Family School

OFS on yksi Singaporen monista kansainvälisistä IB-kouluista. Koulu on perustettu 80-luvun lopulla jolloin siellä oli parikymmentä oppilasta, tänä päivänä siellä n. 3600 oppilasta ja n. 70 eri kansallisuutta. Koulu koostuu viidestä eri "koulusta": Kindergarten, Elementary School, Middle School, Junior High School ja High School, joilla kaikilla on oma rehtori. Koulupuku on kaikille pakollinen, paitsi High Schoolin oppilaille.

Koulu on yksityinen eli kaikki koulun kulut katetaan lukukausimaksuilla. Koulupuvut ja opiskelutarvikkeet ostetaan koulun omasta kaupasta, mutta pääosin koulukirjat sisältyvät lukukausimaksuun. Kouluruokailu maksetaan itse ja oppilaat saavat itse valita eri vaihtoehdoista mitä syövät; tarjolla on ruokia aasialaisesta eurooppalaiseen, joten varmasti jokaisen makuun löytyy jotakin. Tosin joskus on tytöillä jäänyt ruoka syömattä sen vuoksi, että se on ollut niin tulista. Ruoka maksaa yleensä 1-2 euroa.

Koulupäivä alkaa Middle Schoolissa ja High Schoolissa aina kello 9 ja päättyy 15.30. Päivällä on tunnin lounastauko. Koulun piha on aidattu ja portilla on aina vartijat. Sisään pääsee koulupuvussa tai oppilaskortilla, vanhemmilla on oltava kuvallinen kulkulupakortti.

Koulussa toimii vanhempaintoimikunta; Parents Association, joka toisin kuin Suomessa ei kerää rahoitusta vaan saa rahat toimintaansa koulun johtokunnalta. PA toimii apuna erilaisten tapahtumien järjestelyissä ja järjestää tilaisuuksia vanhemmille. Yleensä kerran kuukaudessa järjestetään Coffee morning, jossa on aina eri teema. Syksyn aikana on ollut Coffee morning tilaisuuksia aiheista; koulun toiminnan ja opettajien esittely, psykologin luento lasten sopeutumisesta uuteen ympäristöön ja kouluun, päihde-ja huumeluento, koulukiusaaminen. PA järjestää myös opettajille joululounaan ja graduation tilaisuudet. Vanhemmille on järjestetty myös tilaisuus japanilaisesta tee-kulttuurista ja retki Little Indiaan. Suurin tapahtuma on kuitenkin huhtikuussa järjestettävä Global picnic, joka on tarkoitettu kaikille koulun oppilaille perheineen.

Koulussa on nollatoleranssi koulukiusaamisen suhteen ja se näkyy myös käytännössä. Jennien luokalla oli kaksi poikaa, jotka häiritsivät opetusta ja sen lisäksi jatkuvasti kiusasivat erästä poikaa. Kiusatun pojan äiti sai selville kiusaamisen ja otti yhteyttä opettajaan. Asiaa selviteltiin poikien, vanhenpien, opettajan ja rehtorin kesken ja molemmat pojat erotettiin koulusta. Sillä seurauksella, että luokkaan tuli työrauha ja kiusatun pojan arvosanat paranivat huomattavasti. Koulusta on myös erotettu poika joka kiellosta huolimatta nimitteli muslimipoikaa terroristiksi. Jostain kumman syystä nämä erotetut tulevat yleensä Euroopasta. Eivät ne oppilaat silti mitään pyhimyksiä ole, mutta tietävät kuitenkin ettei röökille kannata lähteä koulupuku päällä:-)

Koulun kurista sai meidänkin perhe osansa, kun Jennie oli erehtynyt katsomaan kelloa kännykästä välitunnilla. Kännykät on kielletty koulun alueella, mutta koska Jennie on tottunut katsomaan kellonajan aina kännykästä niin katsoi nytkin. Sillä seurauksella, että opettaja takavarikoi puhelimen ja koska oli perjantai puhelin jäi kouluun viikonlopuksi. Lauantai aamuna olimme lähdössä Malesiaan ja olisi kyllä ollut hyvä jos tytöllä olisi ollut kännykkä mukana:-( No, sen jälkeen on kyllä molempien kännykät pysyneet repussa koulupäivän ajan. Joskus jos on jotain kiireellistä asiaa päivän aikana niin menevät vessaan tekstaamaan.

Lapsilla on kavereita mm Israelista ja Etelä-Koreasta ja sen vuoksi meidän perheessä on tämän syksyn aikana puhuttu tosi paljon molempien maiden historiasta ja nykytilanteesta.

Läksyjä on enemmän kuin Suomessa ja muutenkin koulunkäynti on vaativaa, mutta silti jostain kumman syystä molemmat tytöt ovat sitä mieltä, että koulun käynti Singaporessa on kivempaa kuin Suomessa.