Kummallisuuksia

Singaporen Marina Bay:hin rakennetaan kahden jalkapallokentän kokoinen ja 38 metriä korkea kasvihuone. Sinne on tarkoitus istuttaa kasveja Etelä-Afrikasta ja Europaasta. Eli kasvihuoneeseen tulee mm tulppaaneja ja oliivipuita. Kasvihuoneen lämpötila pidetään 17-24 asteen lämpöisenä, jotta nämä kasvit viihtyisivät. Aika hassulta tuntuu mennä pällistelemään tulppaaneja johonkin kasvihuoneeseen, kun samaan aikaan kadun varret ja puistot on täynnä orkideoita. Lähes kaikista ruokakaupoistakin voi ostaa orkideoita, jotka ovat halvempia kuin ruusut ja neilikat. Kasvihuone on jo valmis, mutta se avataan yleisölle vasta ensi vuoden puolella.

Snow House löytyy myös eli rakennus jossa on pakkasta ja lunta. Siellä voi laskea pulkkamäkeä ja lasketella. Sisällä on muutama pakkasaste ja talo tarjoaa säähän sopivat vaatteet (kaikilta ei välttämättä löydy omaa toppatakkia vaatekaapista). Tämä paikka on vielä käymättä, sillä niin kova lumen ikävä ei ole vielä ollut.

Jos haluaa tutustua suomalaisittain erikoisiin nähtävyyksiin kannattaa mennä täällä saunaan. Saunat sinänsä ovat tuttuja suomalaisia Helo-saunoja, tosin ei olleenkaan niin kuumaksi lämmitettyjä kuin mihin Suomessa on totuttu. Nähtävyys saunassa ovat siellä istuvat aasialaiset ihmiset. Saunan seinällä on tiimalasi jonka he kääntävät ylösalaisin, jotta voivat seurata ettei saunomisaika vaan ylity. Saunoja voi tulla saunaan täysissä vaatteissa tai urheiluvaatteissa, kaikkein rohkeimmat tulevat pyyhkeeseen kietoutuneena. Jotkut makaavat lauteilla ja jotkut istuvat pyyhe pään päällä kasvot peitossa. Kerran erehdyin heittäämään kiukaalle löylyä ja kaksi aasialaista katsoi minua kauhuissaan ja juoksi ulos saunasta. Julian koulukaverin condossa on sauna ja kun Julia halusi mennä sinne, kaveri oli ihan kauhuissaan ettei sinne saa mennä jos ei ole täyttänyt 16 vuotta. Tosin kaveri oli Israelista. Meidän perheessä lapset vietiin saunaan siinä vaiheessa kun he oppivat istumaan. Saunoja täällä on joka puolella, mutta saunomiskulttuuri on vaan toisenlainen.

Erikoinen "nähtävyys" on myös condo, jossa asumme. Tämä talo on 40 vuotta vanha ja singaporelaisittain historiallinen. Tältä saarelta ei löydy montaa näin vanhaa taloa. Syynä on se, että rakennusfirmat ostavat vanhoja ja pienempiä taloja purkavat ne maantasalle ja rakentavat uuden korkeamman condon tontille. Osakkeen omistajille tarjotaan asunnosta yleensä niin hyvä hinta, että he saavat rahalla uudesta talosta suuremman huoneiston. Uusissa taloissa on yleensä vähintään 50 kerrosta, kun meidän talossa on vaan 25 kerrosta. Maanhinta on korkea ja kaikki rakennuspinta-ala hakutaan optimoida. Tässä condossa oli tällainen "blokkaus" lähellä pari vuotta sitten, mutta silloin kaikki osakkeenomistajat eivät olleet siihen halukkaita. Jotta se olisi mahdollista se vaatii kaikkien osakkeenomistajien suostumuksen.

Sen vuoksi täällä on niin paljon rakennustyömaita, sillä lähes kaikki rakentaminen on uudisrakentamista, remontoimista ei juuri harrasteta. Poikkeuksena on Singaporen Black & White talot, jotka ovat siirtomaa ajan taloja. Niitä pidetään historiallisesti arvokkaina suojelukohteina.

National Orchid Garden

National Orchid Garden sijaitsee Botanic Gardenissa ja sieltä löytyy n. 1600 erilaista orkidea lajiketta. Puistossa on VIP-paviljonki, jossa on kuvia merkkihenkilöistä joille on omistettu jokin tietty orkidea-lajike. Sieltä löytyy kuva Tarja Halosesta, jonka vierailun yhteydessä 2008 hänen nimelleen omistettiin oma orkidea lajike. Prinsessa Dianan muistolle on myös omistettu valkoinen orkidea.

Liikenne

Singaporessa on vasemman puoleinen liikenne ja siihen tottuminen vei yllättävän kauan ja kun siihen vielä lisätään suhteellisen agressiiviset autoilijat sattui alkuun monta läheltä piti tilannetta. Jalankulkija ei täällä ole turvassa välttämättä edes suojatiellä. Kaistoja vaihdetaan ilman vilkkuja ja välillä näkee aika huikeita kaahauksia keskellä kaupunkia. Ferrareita, RollsRoyceja ja Porscheja näkee päivittäin. Kaikesta huolimatta liikenne sujuu melko joustavasti. Vielä minulta ei kuitenkaan löydy rohkeutta mennä auton rattiin. Ulkomaalaisena täällä saa ajaa ensimmäisen vuoden kansainvälisellä ajokortilla ja sen jälkeen täytyy suorittaa Singaporelainen ajokortti.

Singaporessa on 28000 taksia. Valtio myöntää taksiluvat ja kokoajan tilastoidaan eri puolilla kaupunkia taksin odotusaikoja ja sen mukaan myönnetään lupia. Taksin voi ottaa taksitolpalta, lennosta tai tilata sen puhelimitse tai tekstiviestillä. Meidän condon vieressä on hotelli, joten yleensä portin edessä on aina vapaita takseja. Tosin nyt kiinalaisen uuden vuoden aikaan on ollut vaikeuksia saada taksia, sillä takseja ajavat pääasiassa vain intialaiset ja malesialaiset kiinalaisten lomaillessa. Samoin sateen sattuessa on vaikeampi saada taksia. Taksikuskit tekevät yleensä 12 tunnin työpäiviä ja sen kyllä valitettavasti välillä näkee kuskeista.

Little India on sellainen alue jonne varsinkaan kiinalaiset taksikuskit eivät mielellään aja. He eivät pidä intialaisista asiakkaista. Kerran olimme Little Indiassa koko perhe ja alkoi sataa vettä. Yritimme saada lennosta taksia kun meidän kohdalle pysähtyi taksi, jossa oli varattu valo katolla. Kuski kysyi haluammeko kyydin, hän oli ajamassa Little Indian läpi, mutta piti varattu valon palamassa koska ei halunnut sieltä asiakkaita. Kuski selitti meille, että otti meidät kyytiin vain siksi koska olimme länsimaalaisia.

Metro kulkee täällä nimellä MRT (MassRapidTransfer). Metrolinjoja on neljä ja kaksi uutta linjaa on rakenteilla. Singaporen metrot ja metroasemat ovat taatusti maailman siisteimmät. Asemilla ei saa syödä eikä juoda, puhumattakan tupakanpoltosta. Jos moiseen syllistyy rapsahtaa siitä 500 dollarin sakot. Metro on tosi nopea ja kätevä tapa liikkua täällä. Junat ja bussit kulkevat lähes minuutin tarkkuudella täällä, sillä kuljettajien bonukset on sidottu aikatauluihin. Ruuhka-aikoina metrot ovat niin täynnä etten suosittele niitä ahtaan paikan kammoisille. Kerran on käynyt niin, että metron ovet ovat sulkeutuneet nenän edessä ja syynä oli varmaankin se, että kuskilla oli vaan kiire.

Vaikka liikenne on lisääntynyt tosi paljon viimeisen kahden vuoden aikana on se täällä silti tosi sujuvaa verrattuna moneen Kiinan, Intian tai Indonesian suurkaupunkiin. Autot ovat täällä kalliimpia kuin Suomessa ja jotta pystyy ostamaan auton on ensin saatava lupa ostaa se. Auton ostolupia myönnetään rajattu määrä vuosittain ja sillä pyritään hallitsemaan autokannan kasvua. Myös ostolupa maksaa. Tuntuu että auto ja kotiapulainen ovat täällä jonkinlaisia status symboleja ja useissa perheissä on useampia autoja. Kilometrejähän täällä ei kerry siinä määrin kuin Suomessa, sillä saari on vain n. 20x 40 km. Tosin siltaa pitkin pääsee Maleasian puolelle huristelemaan. Junalla pääsee myös Kuala Lumpuriin ja Thaimaaseen saakka.

Kaduilla on ns. ERP-portteja joissa kerätään tietullimaksuja. Jokaisessa taksissa on mittari joka rapsahtaa aina tuollaisesta portista ajettaessa. Maksu on suurempi aina ruuhka aikaan. Henkilöautoissa on vastaavanlainen systeemi. Systeemi on huomattavasti kätevämpi kuin esim. Italiassa, jossa täytyy aina pysähtyä portille maksamaan maksu.