Kaikki päättyy aikanaan ja niin päättyi viisiviikkoinen Suomen lomakin. Oli tosin ihan mukava palata taas Singaporeen. Ovimies toivotti tervetulleeksi ja samoin ohjaajat tänään salilla. Paluulento Finnairin suoralla lennolla meni mukavasti vaikka täytyy ihmetellä näitä Finnairin uusia koneita; TV-ruutu oli niin pieni, että siinä ollutta tekstia näki hädin tuskin lukea ja äänen laatu elokuvissa oli sellaista mössöä ettei puheesta saanut mitään selvää. Ihmettelin myös mistä Finnair olikin onnistunut palkkaamaan Aasian yrmeäilmeisimmän lentoemännän, joka ei osannut sanoa kiitos eikä ole hyvä, myöskään hymynhäivähdystäkään ei näkynyt hänen kasvoillaan koko lennon aikana. Tosin muu henkilökunta niin aasialaiset kuin suomalaisetkin olivat ystävällisiä.
Bella oli syvästi loukkaantunut meidän pitkästä poissaolosta ja mökötti sängyn alla monta tuntia ennen kuin leppyi. Yöllä kävi sitten monta kertaa tarkistamassa, etten ole taas hävinnyt jonnekin. Keittiön ilmastointilaite oli vuotanut ja pari tuntia kuluikin rattoisasti sitä sotkua siivotessa. Laite oli vuotanut viisi päivää ennen meidän saapumista ja kissavahti oli sulkenut sen sekä kuivannut vedet lattialta. Asunnossa oli 30 astetta meidän tullessa, sillä kaikki ilmastointilaitteet oli pitänyt sulkea. Viisi päivää lämmintä ja kosteaa aiheutti sen, että jopa muovilaatikko oli homeessa. Meillä on lapannut pataljoona erilaisia ilmastointilaitteiden asiantuntijoita, mutta vuoto ongelmaa ei olla saatu ratkaistua. Koskaan ei voi tietää mikä laite alkaa seuraavaksi vuotamaan. Viimeinen selitys oli, että koska meidän huoneet on eri tasoissa niin kondenssivesi ei pääse valumaan oikeaa reittiä pois vaan valuu ulos matalalla olevasta laitteesta.
Vuosi ulkomailla tekee sen, että omaa kotimaatansa katsoo eri vinkkelistä kuin aikaisemmin. Se mitä asioita oppii arvostamaan enemmän riippuu varmaan aika paljon siitä missä on asunut. Meille suuriin juttu oli se väljyys ja hiljaisuus mitä Suomesta löytyy. Sitä ei ole osannut aiemmin arvostaa vaan sitä on pitänyt itsestään selvyytenä. Täkäläiset tavatkin olivat sen verran iskostuneet, että autolla ajaessa rupesin yhtäkkiä miettimään pitikö ajaa vasemmalla vai oikealla puolella, se ei onneksi kestänyt sekuntia kauenpaa:) Ruokakaupan kassalla seison tyynen rauhallisena kunnes sisko ystävällisesti huomautti, että ostokset pitää itse pakata kassiin.
Jenniekin sai kunnialla rippikoulun käytyä alkuvaikeuksista huolimatta ja nyt on sitten kavereita Espoon lisäksi myös Hangossa.
Kaksi yötä olen nyt valvonut jetlagin takia ja kokemuksen perusteella muutama huonosti nukuttu yö on vielä edessä. Suomeen päin mentäessä ei ole mitään ongelmaa, mutta aina sama rumba kun tulee tännepäin:(
