CAS ja Vertical Marathon

Jennie aloittaa ensi viikolla Suomikoulun ekaluokkalaisten apu-opettajana. IB-tutkintoon kuuluu 130 tuntia CAS-tunteja (=Creativity, Active, Service), joka vastaa kai jonkinlaista työharjoittelua Suomessa. Tunnit pitää suoritta kahden seuraavan vuoden aikana. Oppilaat saavat itse päättää mistä niitä keräävät, se voi olla mikä tahansa harrastus, hyväntekeväisyystyö yms. Siitä täytyy saada todistus ja sen pitää olla palkatonta. Eli tiistaisin Jennie menee Suomikouluun klo 16.15-18.00 opettamaan ekaluokkalaisia. Suomikoulu sijaitsee onneksi samassa koulurakennuksessa kuin Jennien koulu, joten työmatka ei ole pitkä:)
Muut tunnit Jennie kerää Jazz-tanssi tunneilta, purjehduskurssilta ja koulun UN (United Nations)juhlan tanssiesitykseen osallistumalla ja mahdollisesti keväällä osallistumalla koulun järjestämälle matkalle Burmaan, jossa tehdään kehitysapuyhteistyötä.

Minä taas ilmottauduin Swiss Hotellin Vertical Maratonille eli 25.11 olisi tarkoitus kiivetä 73 kerrosta mahdollisimman nopeasti ja tavoitteena saada parempi aika kuin viimevuoden huonoin aika omassa sarjassa. Seuraksi lähtee kolme muuta hullua suomalaisnaista:)
Linkki tapahtuman sivulle: http://www.swissotelverticalmarathon.com/

Senior Prime Minister ja muuta

Tulin juuri taksilla kotiin ja taksikuski ei uskaltanut ajaa lyhyintä reittiä eli entisen  pääministerin Lee Kuan Yewin talon ohi! Hän väitti, että kaikista ajoneuvoista jotka ajavat ohi otetaan rekisterinumerot ylös. LKY, kuten taksikuski häntä nimitti asuu Oxley Roadilla, joka on nurkan takana meidän talosta. Välissä on kaksi taloa. Kun kuski ajoi pihaan hän vielä kysyi onko tuo pääministerin talo ja osoitti viereistä taloa.  Kävelemme talon ohi lähes päivittäin, portilla seisoo aina vähintään kaksi vartijaa. Talon kohdalla kävelytie loppuu, Jennie oli kuitenkin käpytellyt eilen vartijoiden nenän edästä ja heti oli tullut käsky siirtyä toiselle puolen tietä. Kadulla on puomit, joilla se voidaan sulkea kokonaan, mutta vielä en ole sellaista nähnyt.

Silloin kun muutimme tänne olin huolestunut siitä kuinka taksikuskit osaavat ajaa tälle pienelle kadun pätkälle, kun se ei meinannut onnistua aina entisessäkään paikassa, joka kuitenkin oli vähän sama asia kuin asuisi Helsingissä Mannerheimintien poikkikadulla. Mutta tähän mennessä kaikki kuskit ovat heti tienneet paikan; ai, te asutte siinä pääministerin naapurissa. Lee Kuan Yewin arvovalta on sitä luokkaa, että hirvittää ajatella mitä täällä tapahtuu sitten kun hänestä aika jättää. Nykyinen pääministeri on hänen poikansa, mutta kaikki tietävät , että isä osallistuu vielä tosi aktiivisesti kaikkiin poliittisiin päätöksiin.

Tänään alkoi paluu arkeen myös kuntoilun suhteen eli ensimmäset porrastreenit kesäloman jälkeen. Luovutin 200 portaan kohdalla, kun puolet porukasta jatkoi vielä yhdet portaat eli 40 kerrosta. No, tästä on hyvä parantaa. Aamukahdeksalta kun olin lähdössä porrastreeneihin ei löytynyt lenkkareita mistään, Jennie oli lainannut niitä ja jättänyt kouluun. Argh...välillä sitä toivoo että perheessä olisi mielummin kaksi poikaa, silloin ei ainakaan kukaan pöllisi vaatteita, kenkiä ja meikkejä. No, lähdin sitten Jennien lenkkareilla, jotka puristivat jo lähtiessä. 
Tytöillä oli myös kuntotestit koulussa ja Julia taktikoi juoksu ajan niin, että on varaa pistää ensi kerralla paremmaksi. Kahden kuukauden päästä on uusi testi ja jos pystyy parantamaan aikaa siitä saa lisäpisteitä.


Jenniellä on alkanut High Schoolin haastavin vuosi ja läksyjä tulee paljon. Uutena oppiaineena tuli Business ja eilen hänellä oli siitä ensimmäinen läksy. Piti lukea artikkeli Lontoon terveydenhuollon kehittämisestä ja vastata siihen liittyviin kysymyksiin, hän sanoi ettei tajunnut koko artikkelista yhtään mitään. Käytiin sitten koko artikkeli yhdessä läpi ja selvitettiin mitä tarkoittaa lyhenteet NHS ja GP. Varmaankin ihan selvää kauraa jollekin lontoolaiselle, mutta ei välttämättä aukea ihan heti jos asuu toisella puolen maapalloa. Jennie mietti pitkään ottaako Economicsin vai Busineksen, mutta päätyi Businekseen sillä se on helpompaa. No, eiköhän se ala sujua sitten kun oppii ymmärtämään kaikki käsitteet. Sama ongelma oli matikassakin ensi alkuun.

Pari viime viikkoa ei ole satanut vettä ollenkaan ja tänään sitten vihdoin satoi. Kumma juttu, että täällä sitä vesisadetta jopa kaipaa jos ei ole vähään aikaan satanut.

Paluu arkeen

Reilu viikko sitten palattiin Suomesta uuteen asuntoon muuttolaatikoiden keskelle. Ruokailuhuoneessa odotti kuitenkin yllätys; katettu pöytä: sushia, synttärikakku, orkideoita ja lahjat molemmille elokuun sankareille:)

Viikko onkin kulunut opetellessa taas kävelemään vasemmalla puolella ja siihen että ruokakaupan kassi on niiiin paljon halvempi kuin Suomessa.

Portinvartija toivotti tervetulleeksi asumaan Brentwood Villaan. Tiistaina kävi moskiittomyrkyttäjä kysymässä onko minulla kaikki ikkunat kiinni eikä pyykkiä ulkona ennen kuin hän aloitti myrkytyksen. Hän käy kuulema joka tiistai. Naapureista olen tavannut vasta meidän seinänaapurit (nelihenkinen perhe Australiasta), tässä rivitaloyhtiössa on vain 10 asuntoa. Kaksi asunnoista on parhaillaan remontissa. Vuokranantajalta tuli kirje, jossa pahoiteltiin siitä aiheutuvaa melua ja mukana oli 100 dollarin lahjakortti illalliselle St Regent hotelliin. No, ainut melu mitä sieltä on kuulunut on remonttimiesten kuuntelema kiinalainen musiikki. Uima-allasta meillä ei ole pihalla, mutta saimme vuokranantajalta jäsenyyden The Pines Clubille. Sieltäkin tuli minulle jo kirje, jossa toivotettiin hyvää syntymäpäivää ja mukana oli lahjakortteja heidän kylpylään. Ikääntyminen on täällä tosi kannattavaa; kampaajaltakin sain 20 % alennusta ja ilmaisen shampoon:)
Meidän perheessä on nyt sitten kaksi High School tyttöä, joista toisen ei enää tarvitse käyttää koulupukua. Ensimäisen koulupäivän vaatteita valittiin kahden kaverin voimin, huh, huh, kyllä koulupuku on aivan loistava keksintö! Nyt pitäisi sitten ostaa Formulaliput tytöille, ei siksi että Räikkösen menestys kiinnostaisi vaan siksi että siellä esiintyy Katy Perry ja Maroon5.