Kulttuurieroista

Vaikka täällä asuu miljoona ulkomaalaista ja kantaväestökin koostuu neljästä eri kansallisuudesta ei täälläkään voi välttyä kultturierojen ristiriidoilta. Eräs brittimies kertoi, että häntä on kaksi  kertaa läimäisty poskelle kun hän on tervehtinut täkäläistä naista länsimaiseen tapaan eli halaamalla ja poskisuudelmalla. Eli vaikka asummekin ns. kansainvälisessä paikassa pitäisi muistaa aina kunnioittaa henkilön ominta tapaa tervehtiä, mikä voi olla tosi vaikeata. Tytöt kertoivat, että koulussa kaikki halaavat toisiaan pitkin koulupäivää ja lapset varmaankin oppivat koulussa oman tavan käyttäytyä. Mutta olen varma siitä, että kun japanilainen tai korealainen koululainen menee omaan kotimaahansa siellä ei todellakaan halata ketään.

Pekka kertoi, että yhtenä päivänä töissä hän oli kävellyt Thaimaalaisen kollegan ohi ja jostain kumman syystä hän oli taputtanut miestä päähän (mikä ei todellakaan ole mikään jokapäiväinen tapa). Mies oli mennyt ihan paniikkiin ja vetänyt päänsä hartioiden sisään. Sitten selvisikin, että Thaimaassa ei ikinä saa koskettaa toisen ihmisen päätä. Joten tähän malliin täällä opetellaan käyttäytymään, eikä tämä valitettavasti ollut ensimmäinen moka.

Eräs brasilialainen nainen kertoi, että hänen ystävättärensä oli ollut ihan masentunut muutettuaan Singaporeen ja ihmetteli mikä hänessä on vikana kun kukaan mies ei enää viheltele perään kadulla kävellessä. Brasiliassa kun se on kuulema maan tapa.  Japanilaiset taas ovat hirveän tarkkoja yksityisyydestään ja pitävät kauhean loukkaavana jos joku kysyy vaikka kuinka paljon hän maksaa vuokraa tai muita "henkilökohtaisia" asioita.

Se mistä olen täällä suomalaisena naisena kaikkein ylpein on suomalainen tasa-arvo. Hyvin monet ihmiset tietävät, että Suomessa on naispresidentti ja että naisen asema Suomessa on tasa-arvoinen, tosin monet suomalais naiset ovat asiasta erimieltä, eikös se ollut niin, että naisen ansaitsema euro on vaan 80 senttiä. Täällä kuulee sellaisia juttuja kuin, että en voi tulla huomenna jumppaan kun mies tulee työmatkalta tai en voi lähteä matkalle kun mies haluaa että olen kotona kun hän tulee töistä.

Singaporelaiset naiset ovat periaatteessa tasa-arvoisia ja he ovat korkeastikoulutettuja. Täältä löytyy myös menestyksekkäitä naispuolisia yritysjohtajia, tosin yhdenkään singaporelaisen pörssiyhtiön hallituksessa ei ole ainuttakaan naista eikä naiskiintiöistä ole puhettakaan. Useinmiten naisen työsuhde loppuu siihen kun työnantaja huomaa raskauden. Näin tosin vaan singaporelaisissa yrityksessä, kansainvaäliset yritykset noudattavat oman maansa henkilöstöpolitiikkaa. Jos ei ole isovanhempia jotka hoitavat lapsia ei työelämään palaaminen välttämättä onnistu.

Täkäläisilä työtekijöillä, sekä miehillä että naisilla, saattaa olla kaksi akateemista loppututkintoa, mutta tiedon soveltaminen käytäntöön ja ratkaisujen tekeminen on vaikeaa. Siitä voi tuskin syyttää näitä ihmisiä vaan enemmänkin kasvatusmetodia. Lapsen fyysinen kurittaminenhan ei täällä ole lainvastaista ja häpeäkseni täytyy tunnustaa , että muistutan siitä aina välillä omia lapsia kun mikään muu ei tunnu tehoavan. Sekä koulussa (siis vain paikallisissa kouluissa) että kotona sitä käytetään edelleen. Eli jos lapselta löytyy omaa tahtoa niin rankaisemista jatketaan niin kauan ettei sitä enää ole. Kuinka tällaisista ihmisistä voi mitenkään tulla luovia ja omatoimisia ongelmanratkaisijoita. Jennien luokalle tuli syksyllä uusi suomalainen tyttö ja hänelle ei ollut pulpettia niinpä hän otti reippaasti vapaan tuolin ja asettui istumaan Jennien viereen ja otti kirjat esiin. Opettaja katsoi tyttöä pitkään ja kysyi mitä hän luuli tekeväänsä. No, olihan se ihan tavatonta, että joku omatoimisesti järjestää itselleen istumapaikan luokassa eikä jää odottamaan opettajan ohjeita siitä mihin saa istua:)

Tasa-arvosta vielä sen verran, että jäin eilisen Zumba-tunnin jälkeen miettimään taas musliminaisen asemaa. Siinä tämä musliminainen vatkasai lanteitaan Ricky Martinin tahdissa tummaihoisen miesohjaajan edessä huntu päässä mustassa pitkähihaisessa ja-lahkeisessa puvussa. Mitäköhän Allah siitä tuumaisi tai mahtaako aviomies edes tietää minkälaista "voimistelua" vaimo harrastaa. Näkymä oli kieltämättä vähän erikoinen.

Corporate Travel Widow

Corporate Travel Widow on nimitys jota kuulin täällä asuvien suomalaisten rouvien käyttävän itsestään. Se on usein paljon kuvaavampi nimitys kuin Housemaker täällä asuville ja tänään tosiaan tunsin itseni sellaiseksi. Pekan piti tänään tulla klo 17.10 koneella Helsingistä ja jatkaa matkaa Kuala Lumpuriin klo 20.00. Hän oli ajatellut siinä välissä pikaisesti piipahtaa kotona vaihtamassa matkalaukun. Mutta meidän luottotaksikuski, joka yleensä hoitaa lentokenttäkuljetukset ehdotti, että rouva Barck pakkaa Kuala Lumpurin laukun valmiiksi ja hän noutaa sen meiltä ja tuo Pekalle kentälle ja tuo sitten Suomen laukun meille niin ei tarvitse herran hätäillä koneeseen ehtimisen kanssa. Mr Tan tuli hyvissä ajoin hakemaan matkalaukun, mutta lentokentälle johtavalla tiellä oli rekka poikittain ja liikenne täysin pysähdyksissä. Niinpä Mr Tan ajoi taksinsa Singaporen Expohalliin ja jatkoi sieltä matkaa junalla lentokentälle matkalaukun kanssa. Siellä sitten vaihdettiin laukut ja takaisin taas junalla Expohalliin (tosin tällä kertaa oli mukana kaksi pakaasia). Parin tunnin päästä soi puhelin, että taksi matkatavaroineen on nyt pihassa. Kuski oli vaihtunut ja kysyin paljonko maksu oli hän soitti Mr Tanille joka sanoi, että sen voi maksaa sitten myöhemmin.
Meillä kun ei ole täällä omaa autoa, tällainen "personal Taxi driver" on ihan ehdoton. Hänelle voi soittaa etukäteen milloin tarvitsee taksia. Nimittäin esim. sateen sattuessa täällä on ihan toivotonta saada taksia ja silloin saattaa paniikki iskeä kun pitäisi päästä kentälle. Tällainen taksi veloittaa aina kiinteän hinnan lentokenttäkuljetuksesta ja se vähän kalliimpi kuin normi taksi, mutta näin hyvästä palvelusta sen kyllä mielellään maksaa.
Niinpä Corporate Travel Widow on sitten tänä iltana nautiskellut Reisleipää ja Oltermanni-juustoa. Nyt kuuluu keittiöstä hihkumista, kun Julia tuli tanssitunnilta ja näki mitä jääkaapista löytyy:-)

Syysloma

Viime viikko oli tyttöjen syyslomaviikko ja se sujui lähiseutumatkailua harrastaen. Pekka vietti sen Koreassa ja Suomessa ja noiden kahden matkan välissä pikapyrähdys Singaporessa. Joten maanantaina saapuu kauan odotettu ruisleipälähetys Suomesta, nam:)

Kävimmme Jennien kanssa kävelemässä Mac Ritchie Reservoir Parkissa 7km lenkin. Julialla oli tanssitunnin jälkeen niin kipeät jalat ettei jaksanut lähteä mukaan. Monsuuni on selvästi jo alkanut ja sade-ja ukkoskuuroja on ollut lähes päivittäin. Onnistuttiin kuitenkin ajoittamaan tuo lenkki kahden ukkoskuuron väliin. Ukkosen ja sateen aikana ei nimittäin pääse kävelenmään Tree Top Walkia eli 250 metriä pitkää riippusiltaa, joka kulkee puiden latvojen yläpuolella 25 metrin korkeudessa. Nähtiin apinoita ja liskoja, Jennie näki myös "kullanvärisen" käärmen polun laidalla, mikä lie niistä 27 käämelajista joita tällä saarella asustaa.

Yövyimme Sentosan saarella kaksi yötä Shangri La-hotellissa. Jennie voitti hotellilahjakortin viime talvena hotellin kirjoituskilpailussa (linkki kirjoitukseen on kirjoittamassani maaliskuun blogissa). Edellisen kerran vietimme kahden viikon loman samassa hotellissa vuonna 2005. Hotellissa on sen jälkeen tehty perusteellinen remontti., tosin tyttöjjen mielestä hotelli oli "kutistunut" viime kerrasta ja vesiliukumäkeen ei ollut enää asiaa, sillä siihen oli ikäraja 12v. Hotellin pihalla tepastelee edelleen  riikinkukkoja, mutta apinoita ei tällä kertaa nähty. Meille oli varattu sviitti kahdella kylpyhuoneella ja omalla pienellä pihalla ja jacuzzilla. Olihan se vähän hassua ajaa vajaa puoli tuntia taksilla lomalle hotelliin. Eipä olla taidettukaan lomailla näin lähellä kotia koskaan aiemmin. Mutta mukava se oli tällainen "lähilomakin"; syötiin hyvin, uitiin ja kierreltiin saarta. Välillä satoi kaatamalla ja sitten taas paistoi aurinko kuumasti.

                                          SENTOSAN KUVIA:

          Merlion, Sentosan saarella Singaporea vartioiva merileijona

                                               

                                                            sisällä merileijonan suussa
                                                            (tänne pääsi onneksi hissillä)

                                                            Shangri La Rasa Sentosa

Poreallasta piti päästä tietysti heti kokeilemaan

Opastus ennen SegWay-ajelua

ja tämä oli kuulema ihan sairaan kivaa

                                                 

Tämä veijari tepsutteli hotellin rannalla

                                                               Siloso Beach                          

                         

                                                       MAC RITCHIE RESERVOIR PARK:

                                                                                 

Ongelma?

Tänään meinasi tulla uskon puute kun luin aamun lehteä; ei voi olla totta!
Suuri huolenaihe olivat nimittäin Orchard Roadin linnut; kottaraiset (toisen lintulajin nimeä en tiedä suomeksi, mutta linnut ovat väriltään kirkkaan keltaisia). Linnut ovat suuri ongelma, sillä ne mekastavat ja kakkivat! Kauppiaat ja asiakkaat ovat valittaneet ongelmasta. Ongelmaa on yrtitetty ratkaista jollain ääniefekteillä, mutta turhaan. Nyt suunnitellaan koulutettujen haukkojen lennättämistä alueella  muutaman viikon ajan ja sen pitäisi karkoittaa pikkulinnut. Britanniassa on kuulema kokeiltu sellaista keinoa menestyksekkäästi lokkien torjuntaan.
Lintu "ongelma" alkoi kun Orchardille rakennettiin parkkihalli ja nyt siellä arvellaan asustavan n. 2000 lintua. Linnut eivät parkkihallia noteeranneet vaan jatkoivat eloaan samalla alueella kuin ennenkin. Aikamoisia "urbaani lintuja", Singaporesta kun löytyy suuria luonnonpuistojakin missä asustaa.

Itse kävelen Orchard Roadilla päivittäin ja minua nuo linnut eivät ole häirinneet toisin kuin Helsingin kauppatorin röyhkeät lokit, jotkan vievät ruuan jopa kädestä. Illalla ennen auringonlaskua kuluu Orchardilla valtava sirkutus ja sen kyllä kuulee vaikka kadulla menee viisi autokaistaa täynnä autoja. Vaikka asutaankin suurkaupungissa niin joka puolella on suuria ja vanhoja puita, joissa linnut viihtyvät. Tänä aamunakin heräsin lintukonserttiin, sillä puiden latvat ulottuvat meidän kahdeksanteen kerrokseen. Bella "keskustelee" lintujen kanssa ikkunalaudalla ja nämä linnut ei edes tajua pelätä sitä.Välillä saattaa olla ikkunan ulkopuolella jopa kolme lintua samaan aikaan, siinä sitä riittää kissalla ihmettelemistä.
Pitäisi varmaankin tuoda muutama singaporelainen Suomeen ratkaisemaan pääkaupunkiseuden city-kani ongelma ;)

Syksy saapuu...

Viime viikolla salilla ohjaaja höpötteli kaikenlaista BodyPumpin ohessa; hän oli nähnyt ensimmäiset joulukoristeet eli joulua kohti mennään ja ilmat viilenevät.. Ensin rupesi naurattamaan, että niinpä kunnes tajusin että hän oli ihan tosissaan. Kyllähän lämpötila saattaa laskea 1 tai 2 kaksi astetta kun ollan menossa monsuunia kohti. Sitä on vaan suomalaisena tottunut hiukan suurempiin lämpötilaeroihin ettei tuollaista muutosta noteeraa. Viimeviikolla sateisen päivän jälkeen täällä oli 26 astetta, jota sitten radiossa kuvailtiin sanoilla "freezing cold". Eli kaikki on suhteellista. Kun minulta täällä kysytään mistä olen kotoisin ja sanon olevani Suomesta niin ensimmäinen kommentti on, että miten kestän tätä kuumuutta. No, välillä tuntuu että kuumuus on täkäläisille suurempi ongelma kuin minulle.

Formuloiden jälkeen

Nyt on tämän vuoden Formulakisat sitten takana ja kaupunki palautuu pikkuhiljaa taas normaaliin. Kävimme lauantaina katsomassa aika-ajoja tai oikeastaan Shakiraa. Shakiran piti alkuperäisen aikataulun mukaan esiintyä 23.15 eli heti aika-ajojen jälkeen, mutta samana päivänä aikataulua olikin muutettu eli Shakiran ja Shaggyn esiintymis ajat oli vaihdettu. Tulimme aluelle onneksi kahdeksan aikaan eli ehdimme juuri Shakiran keikan alkuun. Shakiran keikka oli loistava (yleisöä oli n. 40 000), sen sijaan Shaggyn keikka oli floppi. Hän sekoili niin paljon lavalla, että oli tannut tullat otettua jotakin energia juomaa vahvempaa, jopa lapset huomasivat sen. Tänään sitten lehdessä oli arvostelut molemmista konserteista ja mitään ei tietenkän mainittu Shaggyn sekoiluista vaan sensuuri iski taas! Luulen että keikat vaihdettiin samana päivänä juuri Shaggyn kunnon takia. Mutta eihän lehdessä voi sanoa, että F1-esiintäjä oli pilvessä maassa jossa huumeista saa kuolemanrangaistuksen. Käytännössä se menee niin, että kun asiasta ei puhuta ongelmaa ei ole olemassa. Sama tapahtui viime vuonna Adam Lambertin konsetissa kun hän suuteli miestä lavalla; laki kieltää homouden, mutta kun asiasta ei puhuta ei ole mitään ongelmaakaan.

Tulin juuri salilta Body Pumpista ja ajattelin, että kyllä elämä on helppoa kun ei ole musliminainen. Jumpassa oli nimittäin musliminainen, joka oli tietysti päästä varpaisiin puettu ja huntu päässä. Sen lisäksi että jumppa pitkissä hihoissa ja lahkeissa huntu päässä olisi jo tarpeeksi hankalaa ja kuumaa niin pukuhuonerituaalit ne vasta hankalia ovatkin! Hiukset piti föönata huntu päässä, en tosin ymmärrä miksi ne ylipäänsä pitää föönata jos kukaan ei niitä näe!

Ai, niin lupasin kertoa siitä Antioksidanttihoidosta jossa kävin viime viikolla. Hoito on kehitetty Japanissa n. 10 vuotta sitten. Hoito tapahtuu huoneessa jossa on kuiva ja kuuma ilma (n.40 astetta) ja ilmassa on negatiivisia ioneita jotka vähentävät postiivisten ionien (happoradikaalien) haittavaikutuksia. Happoradikaaleja muodostuu elimistöön saasteista, säteilystä, tupansavusta yms ja niitä vastaan voi taistella antioksidanttipitoisen ruokavalion ja antioksidanttihoidon avulla. Hoito auttaa mm erilaisiin kipuihin, reumatismiin, ikääntymiseen, diabetekseen ja kolesteroli arvoihin.

Meille kerrottiin ensin hoidosta ja näytettiin nitä oli tapahtunut kuukauden vanhalle paahtoleivälle ja kananmunalle huoneessa jossa on negatiivisia ioneita. Kananmuna oli rakeinen ja paahtoleipä ei ollut homehtunut. Sen jälkeen meidän piti pukea päälle judopukua muistuttava asu ja meille tarjottiin ionisoitua vettä. Hoitohuoneita oli eri kokoisia ja saimme ison huoneen johon me kaikki neljä mahduimme. Hoitopedit olivat keraamista kiveä ja niiden päällä piti sitten makoilla 45 minuuttia, tosin sai myös istua tai meditoida. Siellä sitten hikoiltiin ja höpötettiin kunnes meidät tultiin hakemaan pois. Sitten tarjottiin inkivääri teetä ja piti istuskella rauhassa vähän aikaa ennen kuin sai mennä suihkuun. Olo sen jälkeen oli tosi hyvä ja virkistynyt ja iho oli pehmeä. Vieruskaverilta katosi lihaskipu pohkeista. Parhaan tuloksen saamiseksi hoitoa suositellaan kahdeksan kerran sarja pari kertaa viikossa. Jos paikka olisi vähän lähempänä voisi kuurin ottaakin, mutta on vähän hankalan bussimatkan päässä.

Arkea

Keskiviikkona kävimme SiSu:laisten kanssa kävelemässä 12,5 km:n lenkin Mac Ritchie Reservoir luonnonpuitossa. Reitti kiersi järven ympäri ja osa siitä oli ns. tree top walk eli kulki puiden latvojen korkeudessa riippusiltaa pitkin. Maisemat olivat aivan uskomattoman kauniita; reitti kulki välillä keskellä sademetsää, golfkentän laitaa ja järven rannalle rakennutta siltaa pitkin. Siellä kulkiessa ja lintujen konserrtia kuunnellessa oli tosi vaikea ymmärtää olevansa miljoona kaupungissa. Mitään eksoottisia eläimiä ei tosin kohdalle sattunut paria apinaa ja liskoa lukuunottamatta.

Eilen olin ajatellut tehdä ruuaksi tacoja, mutta kun Julia tuli koulusta korealaisen kaverinsa kanssa päivällinen muuttuikin riisiksi ja wokkikanaksi ja kasviksiksi. Katoin pöytään myös chop sticksit, joka oli Julian melestä tosi noloa, sillä Hyejo osaa kuulema syödä haarukalla ja veitselläkin:)
Hyejo asuu täällä monien korealaisten lasten tapaan huoltajan kanssa ja hänen vanhempansa ja nuoremmat sisaruksensa asuvat Koreassa. Usein nämä huoltajat ovat tosi tiukkoja ja lapset eivät juurikaan saa tehdä muuta kuin läksyjä kotona iltaisin. Näköjään Hyejon huoltaja ei ole niin tiukka. Tytöt halusivat lyhentää kouluhameensa ja Julia ompeli omansa koneella. Minä lyhensin Hyejon hameen, no, toivottavasti huoltaja ei sitä huomaa. Tyttö oli ihan ihmeissään koko ompelukoneesta, Aasiassahan ei kouluaineena ole käsitöitä eikä myöskään kotitaloutta.

Illalla oli High Schoolin United Nations konsertti, jossa Jennie esiintyi koulun tanssiryhmässä. Lisäksi oppilaat olivat tehneet koulun pihalle "ständin" jokaisesta maasta. Kymmenen minuuttia ennen konserttiin lähtöä otin vielä uunista viimeiset korvapuustit Suomi ständille. Tänä vuonna oli tarjolla pullien lisäksi karjalanpiirakoita munavoilla, pannukakkua ja omenahilloa, ruisleipää, Fazerin suklaata ja tietysti salmiakkia, jota ei yleensä maista muut kuin suomalaiset. Suomi-seinällä oli kuvia ja nimiä Suomesta: Nokia, Kone, AngryBirds, Tarja Halonen, Muumit, Marimekko, Kimi Räikkönen, Suomen MM-lätkäjoukkue ja näiden seassa Marja Tyrni! Se että AngryBirdsit tulevat Suomesta oli monelle yllätys, suurin osa luuli sen olevan jenkki brändi.

Tänään olen menossa kolmen muun SiSulaisen kanssa testaamaan Antioksidantti-hoitoa. Se on saunan tapainen huone, jossa oleskelllaan n.40 minuuttia ja auttaa kaiken maailman vaivoihin. Hoidon jälkeen kirjoitamme siitä arvostelun seuraavaan SiSu-lehteen. Voin kirjoittaa kokemuksistani hoidosta myöhemmin.

Illalla menemme Esplanade konserttisaliin kuuntelemaan Singaporen Sinfoniaorkesteria, joka soittaa Sbeliusta Okko Kamun johdolla. Okko Kamu on SSO:n vieraileva kapellimestari ja johtaa täällä neljä Sibelius-konserttia talven aikana.

Huomenna on vuorossa Finish Business Councilin ja SiSun yhdessä järjestämät syyskauden avajaiset. Seuraava viikonloppu meneekin sitten Formuloiden merkeissä:)

Viikonlopun veneretki

Teimme veneretken St.John's islandille Singaporen edustalle suomalaisella Targa-veneellä. Itse asiassa Jennie ja Julia olivat ainoat jotka saarelle rantautuivat, muiden jäädessä ankkuriin veneen kannelle nauttimaan virvokkeita:)

                                         Keskittynyt kippari

                                         Jennie ja Julia jättivät saarelle jälkensä, joka tosin
                                         huuhtoutui seuraavan vuoroveden mukana
    
                                        

                                         Takana horisontissa Singaporen pilvenpiirtäjiä


 

                                         Sentosa-Goven uusia condoja, jotka kaikki on
                                         rakennettu täyttömaalle. Hiekka on tuotu Malesiasta ja
                                         Indonesiasta.
                                                                           
                                         

                                         ja mikäs oli tullessa suolaisesta merestä kun kannella
                                         odotti herrasmies ja makean veden suihku:-)

                                         Pursiseura One 15 satamasta 

                                          

Uusi presidentti

Singapore sai sitten uuden presidentin ja presidentti Nathan jäi "eläkkeelle" 12 vuoden presidenttikauden jälkeen 87-vuotiaana. Uusi presidentti Tony Tan voitti seuraavaksi tulleen vain reilulla seitsemällä tuhannella äänellä. Tiedostusvälineiden mukaan hän oli kaikista maltillisin ehdokas eli se jonka näkemykset ovat lähimpämä halliuksen kanssa voitti. Uusi presidentti on 71-vuotias. Eilen oli Istana Parkissa, presidentin palatsissa, vallanvaihto seremonia, joka oli Singaporelaiseen tapaan tosi näyttävä tilaisuus, valkoisiin univormuihin pukeutuneet sotilaat tekivät pitkän kunniakujan molemmille presidenteille. Se televisoittin suorana lähetyksenä. Seurasin sitä
 jonkin aikaa eilen kuntosalin juoksumatolla juostessani:-)

http://www.channelnewsasia.com/stories/singaporelocalnews/view/1150525/1/.html

Singaporeko siisti?

Oheinen kuva on otettu koulun viereisestä puistosta maanantaina. Ei tosin ihan "normi-näkymä" täällä, mutta pikkuisen ristiriidassa sen käsityksen kanssa, että Singapore on siisti kaupunki. Puisto näyttää lähes joka maanantai samanlaiselta ja yleensä viimeistään tiistaina se on siivottu.
Sunnuntai on nimittäin vapaapäivä kotiapulaisille ja vierastyöläisille, jotka molemmat valtaavat silloin kaikki kaupungin puistot sekä Lucky Plaza ostoskeskuksen sekä sen ympäristön. Jotkut kotiapulaiset menevät kirkkoon sunnutaina, suurin osahan heistä on Filippiineiltä ja he ovat katolilaisia, mutta suurin osa heistä taitaa suunnata hengailemaan koko päiväksi edellä mainittuihin paikkoihin. Heillä on piknik-viltit mukana sekä eväät. Samoille paikoille kokoontuvat myös vieratyöläiset, jotka ovat pääasiassa Intiasta ja Pakistanista. Heillä on tosin eväinä olutta ja viskiä. Tuo sotkukin on pääasissa heidän jäljiltään.
Koska asumme keskustassa, sunnuntaisin joutuu kadulla kävellessään väistelemään näitä piknikillä olevia ihmisiä.

Toinen asia mitä olen ihmetellyt on Hungry Ghost festivaalin aikana sytytetyt nuotiot. Hungry Ghost on elokuussa ja silloin kiinalaiset polttavat leikkirahaa avotulella katujen varsilla ja pihoilla. Niiden tarkoitus on pitää vainajat tyytyväisinä. Samoille paikoille tuodaan myös hedelmiä ja suitsukkeita. Mitä enemmän "rahaa" poltetaan ja ruokaa tuodaan sen tyytyväisempiä nämä "Hungy Ghostit"  ovat tuonpuoleisessa.  Meidän condon ulkopuolella kadulla on metallikehikko, jossa pidetään tulta päivittäin. Usein "nuotioita" näkee vaikka keskellä kävelytietä tai pihaa ilman mitään suojaa ja voi vain kuvitella minkälaiset savut ja katkut tuollaisista lähtee! Se mikä minua eniten ihmetyttää on se, miksei Singaporen valtio määrää, että nämä polttamiset pitäisi tehdä esim. pienessä grillissä. Nyt siivo on ihan kauhea kun tuhkaa ja paperisilppua lentelee ympäriinsä. Ihme kyllä en ole kuullut, että yhtään tulipaloa olisi näistä syttynyt. No, toisaalta jos syttyisi niin sen jälkeen varmaan tulisikin uudet säännöt. Eräs teinipoika putosi rankkasateen aikaan kadun vieressä olevaa sadevesiojaan ja sen jälkeen niihin alettiin rakentaa suojakaiteet.

No, kaikesta huolimatta ei pidä valittaa, sillä tämä on kuitenkin kaikista näkemistäni suurkaupungeista ehdottomasti siistein. Ja hungry Chost festivaalikin loppui tiistaina samaan aikaan kuin Ramadan:)

H&M ja A&F

Ensi  kuussa H&M avaa ensimmäisen liikkeensä Singaporessa ja markkinointi on kuuminmillaan. Ympäri kaupunkia näkyy aiheesta mainoksia. H&M avaa 16000 neliön liikkeen OrchardRoadille kolmeen kerrokseen.

Toinen uusi tulokas Aasian markkinoille on amerikkalainen Abercrombie & Fitch, joka avaa liikkeen marraskuussa melkein toiselle puolelle tietä kuin H&M, tosin "vain" 11000 neliötä.

Pelkästään A&F työllistää osa-ja kokoaikaisia myyjiä 1100. Muut kaupat odottavat kauhulla näitä tulokkaita, sillä niiden on ennustettu vievän 30% osuudeen vaatemyynnistä, puhumattakaan tulevasta työvoimapulasta alalla.

A&F:n markkinointi ja rekrytointi on saanut täällä kritiikkiä ja viimeksi tänään oli lehdessä yleisönosasto kirjoitus, että yllä näkyvä jättimainos pitäisi poistaa katukuvasta. Se oli kirjoittajan mielestä sopimaton ja aiheellisesti siinä ihmeteltiin miksi kuvassa on lähes alaston mies jos liikkeen tarkoitus on myydä vaatteita. A&F:n väki on kiertänyt koko elokuun ajan paikallisissa kouluissa ja yliopistoissa rekrytoimassa nuoria myyjiä. Pelkkä nuoruus ei kuitenkaan riitä vaan lisäksi on oltava hyvän näköinen ja miespuolisilla myyjillä mielellään kuvan mukainen sixpack. Tämä kaikki kuuluu A&F:n strategiaan kaikissa heidän liikkeissään.

Kilpailu täällä on tosi kovaa ja liikeitä lopetataan ja uusia avataan kokoajan. Muutoksen huomasi hyvin kesäloman jälkeen kun vakioreitillä metroasemalle oli monta uutta liikettä ja joitakin oli kadonnut. Eli jos löytää jonkin hyvän kaupan tai ravintolan niin sitä ei välttämättä ole enää olemassa kun seuraavan kerran haluaisi siellä vierailla.

Graffitit

Tänään oli lehdessä etusivun juttu siitä, että joku tehnyt graffitin metroon. Jutussa kauhisteltiin sitä, että tämä oli jo toinen graffitti kahden vuoden aikana! Metro oli välittömästi poistettu käytöstä ja viety "huoltoon". Vuosi sitten toukokuussa oli edellinen "graffittihyökkäys" ja silloin tekijä, sveitsiläinen mies, tuomittiin seitsemäksi kuukaudeksi vankeuteen ja kolmeen raipaniskuun. Sen jälkeen metrovarikon vartiointia parannettiin ja sen vuoksi pettymys oli niin suuri, että siitä huolimatta näin pääsi käymään. Tekijää ei vielä ole saatu kiinni, mutta poliisitutkinta asiasta on aloitettu. Graffitissa luki Jetsetter ja jos jotain positiivista haluaa asiassa nähdä niin töhrijällä oli ainakin "sanoma", mitä ei suomalaisilla töhrijöillä yleensä ole. Jos ja kun syyllinen löytyy olen melko varma siitä, että hän ei ole ainakaan aasialainen.

Presidentinvaalit ja kansallispäivä

Singaporessa on puhuttu pitkin vuotta, että tulee presidentin vaalit, mutta tarkka ajankohta ei ole ollut tiedossa eikä nykyinen presidenttikään 87v. ole tiennyt asettuuko hän vielä ehdolle. Presidentin kausi on täällä kuusi vuotta. Elokuun alkupäivinä ilmoitettiin sitten, että vaalit ovat 27.8 ja 17.8 ilmoitetaan ehdokkaat. Erillinen asiantuntija joukko päättää ketkä ovat sopivia presidenttiehdokkaita ja sen jälkeen kansa saa äänestää. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ehdokkaita tulee olemaan kuusi. Kukin ehdokkaista saa pitää yhden vaalitilaisuudeen ja sen lisäksi järjestetään yksi yhteinen tilaisuus, jossa esiintyvät kaikki ehdokkaat. Hiukan on erilainen meininki kuin Suomessa:) Presidentillä ei täällä ole käytännössä päätäntävaltaa vaan se on pääministerillä.

Balilla lomaillessa siellä valmistauduttiin Indonesian kansallispäivän viettoon, joka on 17.8. Ravintoloihin ja kauppoihin ripustettiin Indonesian lippuja. Ravintoloissa ja kaupoissa oli erilaisia tarjouksia kansallispäivän kunniaksi.
Singaporen kansallispäivää vietettiin 8.8 samoissa merkeissä. Tämän vuoden hitti oli auton sivupeiliin kiinnitettävä Singaporen lippu. Jotkut kaupat antoivat 46% alennuksen (Singapore on ollut itsenäinen 46 vuotta) ja lähes kaikista kaupoista sai vähintään 10 % alennuksen. Itsenäisyyspäivän paraatit ja esitykset ovat sellainen spektaakkeli, että ihmisiä tulee jopa ulkomailta saakka niitä ihailemaan. Ja kaikki tämä on tarjolla koko kansalle. Presidentti toki kutsuu linnaan arvovaltaisempia vieraita niinkuin Suomessakin, mutta se ei kiinnosta kansaa läheskään niin paljon kuin kaikki muut esitykset. Parhaat paikat paraatipaikoille myydään vuosi etukäteen. Osa haluaa katsoa juhlallisuudet paikanpäällä ja loput katsovat ne TV:stä suorana lähetyksenä.

Bali

Heinä-elokuun vaihteessa vietimme viikon Balilla. Pekka teki töitä ja me tyttöjen kanssa lomailtiin. Kolmena päivänä vuokrattiin auto ja kuski ja kierreltiin saarta. Bali on Singaporeen verrattuna todella iso saari, joten välimatkat ovat pitkiä ja tiet suhteellisen huonokuntoisia. Siihen kun lisätään vielä liikenneruuhkat niin matkanteko ei siellä ollut kovinkaan nopeaa. Nähtävää saarella tosin riittäisi useammaksi kerraksi. Pohjoisen järvi-ja vuoristoalueet sekä vesiputoukset jäivät vielä näkemättä.

Balin saarella asuu n. 3 miljoonaa ihmistä ja se poikkeaa muusta Indonesiasta sen vuoksi, että suurin osa sen asukkaista on hinduja eikä muslimeja kuten muualla Indonesiassa. Se on varmaankin syy miksi Balista on kehittynyt niin suositttu turistikohde. Vuoden 2002 terroristi pommihyökkäysten jälkeen varsinki hotellli- ja turisti alueiden turvallisuuten on panostettu.. Kaikki autot tutkitaan ennen hotellialueelle ajoa. Nusa Duan alueella jossa asuimme oli aidattu Shopping-ja ravintola alue, jonka porteilla oli vartijat. Ensimmäisenä iltana menimme sisään pääportista jolloin minun käsinlaukun sisältö tutkittiin portilla. Muina päivinä kuljimme toisesta portista missä ei ollut ketään vartioimassa. Joten se siitä turvallisuudesta.

Meidän autonkuljettajan nimi oli Ketut, kuten suurimman osan Balilaisista miehistä ja me olimme Mister Peka ja Hannah. Peka tarkoittaa Bahasa Indonesian kielellä HorsePower ja Hannah tarkoittaa kukka. Tosin minä kutsuin kuskia Nelson Mandelaksi, sillä yhdennäköisyys oli niin selvä. Siellä sitten köröteltiin pitkin Balilaisia kyliä Nelson, Mr HorsePower ja flower tyttöjen kanssa.

Ennen auringon laskua

Patsaita oli valtavasti kaikkialla

ja melkein kaikilla hameet päällä.

Neidit Gazebossa

Puusepän kädenjäki näkyi jopa

hotellin hätäpuhelinkopeissa

Etiketistä huolimatta tässä purkissa oli pippuria:)

Jennie ja Julia tervehtivät yhdessä

Balilaisten tanssijoiden kanssa

Julia ja FishSpa.

Jaloista tuli niin pehmeät...

Illallinen kalaravintolassa hiekkarannalla. Tälle bändille sai esittää toivomuksia ja meidän "privaattiesitys" käsitti kappaleet: You look wonderful tonight ja To love somebody

Puusepän taidon näytteitä. Vaativimpiin töihin kuluu

ammattilaiselta aikaa jopa puoli vuotta

Tämä otus syö kahvipapuja ja sen kakasta tehdään

maailman kalleinta kahvia

Takaisin Singaporessa

Kaikki päättyy aikanaan ja niin päättyi viisiviikkoinen Suomen lomakin. Oli tosin ihan mukava palata taas Singaporeen. Ovimies toivotti tervetulleeksi ja samoin ohjaajat tänään salilla. Paluulento Finnairin suoralla lennolla meni mukavasti vaikka täytyy ihmetellä näitä Finnairin uusia koneita; TV-ruutu oli niin pieni, että siinä ollutta tekstia näki hädin tuskin lukea ja äänen laatu elokuvissa oli sellaista mössöä ettei puheesta saanut mitään selvää. Ihmettelin myös mistä Finnair olikin onnistunut palkkaamaan Aasian yrmeäilmeisimmän lentoemännän, joka ei osannut sanoa kiitos eikä ole hyvä, myöskään hymynhäivähdystäkään ei näkynyt hänen kasvoillaan koko lennon aikana. Tosin muu henkilökunta niin aasialaiset kuin suomalaisetkin olivat ystävällisiä.

Bella oli syvästi loukkaantunut meidän pitkästä poissaolosta ja mökötti sängyn alla monta tuntia ennen kuin leppyi. Yöllä kävi sitten monta kertaa tarkistamassa, etten ole taas hävinnyt jonnekin. Keittiön ilmastointilaite oli vuotanut ja pari tuntia kuluikin rattoisasti sitä sotkua siivotessa. Laite oli vuotanut viisi päivää ennen meidän saapumista ja kissavahti oli sulkenut sen sekä kuivannut vedet lattialta. Asunnossa oli 30 astetta meidän tullessa, sillä kaikki ilmastointilaitteet oli pitänyt sulkea. Viisi päivää lämmintä ja kosteaa aiheutti sen, että jopa muovilaatikko oli homeessa. Meillä on lapannut pataljoona erilaisia ilmastointilaitteiden asiantuntijoita, mutta vuoto ongelmaa ei olla saatu ratkaistua. Koskaan ei voi tietää mikä laite alkaa seuraavaksi vuotamaan. Viimeinen selitys oli, että koska meidän huoneet on eri tasoissa niin kondenssivesi ei pääse valumaan oikeaa reittiä pois vaan valuu ulos matalalla olevasta laitteesta.

Vuosi ulkomailla tekee sen, että omaa kotimaatansa katsoo eri vinkkelistä kuin aikaisemmin. Se mitä asioita oppii arvostamaan enemmän riippuu varmaan aika paljon siitä missä on asunut. Meille suuriin juttu oli se väljyys ja hiljaisuus mitä Suomesta löytyy. Sitä ei ole osannut aiemmin arvostaa vaan sitä on pitänyt itsestään selvyytenä. Täkäläiset tavatkin olivat sen verran iskostuneet, että autolla ajaessa rupesin yhtäkkiä miettimään pitikö ajaa vasemmalla vai oikealla puolella, se ei onneksi kestänyt sekuntia kauenpaa:) Ruokakaupan kassalla seison tyynen rauhallisena kunnes sisko ystävällisesti huomautti, että ostokset pitää itse pakata kassiin.

Jenniekin sai kunnialla rippikoulun käytyä alkuvaikeuksista huolimatta ja nyt on sitten kavereita Espoon lisäksi myös Hangossa.

Kaksi yötä olen nyt valvonut jetlagin takia ja kokemuksen perusteella muutama huonosti nukuttu yö on vielä edessä. Suomeen päin mentäessä ei ole mitään ongelmaa, mutta aina sama rumba kun tulee tännepäin:(

Suomalaista ruokaa Singaporessa

Meitä oli parikymmentä suomalaista syömässä lauantaina kuuden ruokalajin illallista ja hyvää oli. Berlusconista huolimatta paikalle oli uskaltatunut myös aasialaisia maistelemaan suomalaista ruokaa.
Kokki Kim Palhaus olisi lähtenyt meidän kanssa jatkoille, mutta hänen perheensä oli viimeistä iltaa Singaporessa, joten se vei voiton Singaporen suomalaisista:)

Opettajista

Tänään oli lehdessä juttu HongKongin huippu tutoreista, jotka ajelevat Lamborghinilla  ja tienaavat 9 miljoonaa euroa vuodessa! Siis opettamalla lapsille ja nuorille pääasiassa englantia ja matikkaa ja Tutor-firmojensa kautta. Tämä osoittaa sen kuinka Aasiassa todella arvostetaan koulutusta. HongKong on vielä Singaporea edellä niin asuntojen hinnoissa kuin tutoreiden palkoissakin, mutta kyllä täälläkin puhutaan huippu tutorien jättipalkoista. Viimeviikon lehdessä oli myös hauska sarjakuva siitä kun isä sanoi lapselle, että saat tänä vuonna tosi luksusloman. Lapsi kysyi pääsekö hän Universal Studiolle ( sis.pääsy 70 dollaria), isä sanoi ei vaan vielä parempaa ja lapsi siiheen: HongKongin Disney Worldiin? Isä: "ei vaan vielä parempaa". Lapsi: Amerikan Disney Worldiin? Isä: "ei vaan vielä parempaa. Pääset viikon tutor-kurssille (4000 dollaria)!"

Meidän lapsiparat jäävät kokonaan vaille tällaista "luksusta" ja joutuvat vaan hengailemaan kavereiden kanssa koko kesän. Tosin Jennien koulu pitää huolen, että koulu pysyy mielessä myös kesälomalla, sillä hän joutuu valmistelemaan 4000 sanan projektityötä kesän aikana ja tekemään siihen alustavaa tutkimusta. Tosin aiheen saa valita itse ja se voi olla mikä tahansa asia josta on itse kiinnostunut. Niinpä Jennie on päättänyt suunnitella mekon, mutta ennen sitä pitää päättää mistä hän inspiroituu ja miksi, materiaalit, suunnitella mekko, toteutukseen voi antaa ulkopuoliselle jos omat kyvyt eivät riitä. Työ arvostellaan joulukuussa ja siinä arvostellaan pääasiassa koko prosessia ja essay.

En tiedä minkälaiset palkat normi luokanopettajille täällä on, mutta ainakin kansainvälisten koulujen lukukausimaksuista päätellen eivät ollenkaan huonot. Singapore onkin aika monelle opettajalle mieluinen kohde niin kuin se on myös Expatien ykköstoive kohteita.  Joka tapauksessa opettajat ainakin OFS:ssa ovat todella hyviä ja ammattitaitoisia ja mikä parasta he osaavat motivoida lapsia. Täällä kuulee usein vanhemmilta, että heidän lapsiaan ei Suomessa koulu kiinnostanut, mutta täällä on saatu ihan huipputodistuksia. Sen lisäksi että lapset saavat numeroarvostelut jokainen opettaja antaa myös kirjallisen arvion lapsesta; mitkä ovat vahvimmat ja heikoimmat puolet, missä voisi parantaa, miten on edistynyt edellisestä arvostelusta, mihin kannattaa kiinnittää huomiota jne. Juttelin erään suomalaisen opettajan kanssa näistä todistuksista ja hän sanoi, että sellaisen antaminen on uskomattoman vaikeaa ja hän ihmetteli miten opettajat pystyvät tekemään sen ja vieläpä tosi osuvasti.
Eli todistuksen tarkoitus ei ole vain kertoa kuinka hyvin tai huonosti on menestynyt vaan ohjata opiskelua oikeaan suuntaan. Luulen, että se josta näille huippu tutoreille maksetaan on nimenomaan se motivointi, sillä periaatteessa opettaa osaa moni, mutta harva osaa motivoida ja loppujen lopuksi sen oppimistyönhän tekee opiskelija itse.

Kesäloma

Vajaan parin viikon kuluttua lähdemme Suomeen ensimmäiselle kesälomalle. Pekalle ja tytöille se on ensimmäinen Suomen loma kymmeneen kuukauteen. Eniten sitä kuitenkin odottaa Jennie, jolla on kädessä numero joka kertoo kuinka monta aamua on vielä Suomen lomaan. Eilen tytöt kysyivät, että voiko jo alkaa pakkaamaan ja  kuuntelivat suomalaista musiikkia ja tanssivat. Tyttöjen kanssa olemme Suomessa viisi viikkoa ja Pekka viettää siellä kaksi viikkoa ja senkin kahdessa erässä.

Tämä onkin vähän erilainen kesäloma kuin aiemmat lomat. Ensiksikin ei hirveästi huoleta tuleeko lämmin ja aurinkoinen kesä, sillä lämpöä ja aurinkoa on jo vuoden kiintö takana. Täytyy alkaa orientoitumaan ajatukseen muista vaatteista kuin hame/shortsi yhdistelmistä. Jennie menee lähes suoraan rippileirille Nauvoon ja täytyy kuitenkin toivoa ettei sille viikolla osuisi kauhean arktista säätä. Touko-kesäkuu ovat Singaporessa kuuminta aikaa, joten täältä on ihan mukava päästä vähän raikkaampaan ilmaan. Jopa paikalliset valittavat kuumuutta ja itsekin huomaa viihtyvänsä sisätiloissa.

Bellalle on järjestetty loman ajaksi Catsitter, joka käy joka päivä antamassa ruokaa ja tuo samalla postit sisään. Toivottavasti saataisiin meidän ilmastointi laitteet kuntoon ennen lomaa. Ne ovat vuotaneet vähän väliä, mutta mitään vikaa ei ole löytynyt. Huomenna on tulossa joku Senior Engineer niitä katsomaan.

Global Picnic 2011

Vietnam

Vietimme pääsiäislomaviikon Vietnamissa. Lensimme Vietnamin pääkaupunkiin Hanoihin jossa yövyimme kaksi yötä, jonka jälkeen lähdimme Halong Bay:n risteilylle. Kaksi vuorokautta risteiltyämme palasimme loppuviikoksi vielä Hanoihin samaan hotelliin.

Vietnam yllätti positiivisesti. Kun ottaa huomioon minkälainen historia maalla on ja sen, että viimeisin sota loppui vasta 1975 on käsittämätöntä kuinka positiivisia, vieraanvaraisia ja yritteliäitä ihmiset ovat.

Edelleen noin 70 prosenttia väestöstä saa toimeentulonsa maataloudesta. Tosin rakennemuutos on käynnissä ja paljon ulkomaisia yrityksiä muuttaa Vietnamiin. Uskon että nyt on viimeiset mahdollisuudet nähdä ns. vanhaa Vietnamia, sillä vielä sieltä puuttuvat Mac Donaldsit ja suuret kansainväliset ostoskeskukset. Leipä myydään leipämyyjien toimesta tienvarressa, vihannekset, muoviämpärit, kukat yms polkupyörän tarakalta. Vaikka maa on köyhä siellä ei juurikaan näe kerjäläisiä. Inflaatio on Aasian suurimpia, viime vuoden aikana 30%. Suuri osa kaupoista ilmoittaakin hinnat USA:n dollareissa ja dollari on käypää valuuttaa. Se on ainakin huomattavasti helpompi valuutta tällaiselle satunnaiselle turistille kuin Vietnamin Dong, sillä yksi euro n. 30 000 dongia.

Hanoi on mielenkintoinen sekoitus; siellä näkee kommunisti propagandaa, mausoleumeja, kaunista ranskalaisvaikutteista arkkitehtuuria ja myös amerikkalaisten vaikutus näkyy. Joitakin eurooppalaisvaikutteisia ravintoloita löytyy kun taas paikalliset syövät katujen varsilla joko maassa istuen tai pikkuruisilla tuoleilla pienten pöytien ääressä. Ajelimme riksoilla vajaan tunnin ajan Hanoin vanhassa kaupungissa ja ihmeteltävää riitti. Kadun varrella saattoi nähdä lihakauppiaan paloittelemassa lihaa kun samaan aikaan äiti pissatti pikkupoikaa vieressä, joku teini puristeli finnejä mopon sivupeilin edessä, vihannesmyyjä käytti luppoajan tehokkaasti leikkaamalla omat varpaan kyntensä. Niinpä meidän perhe turvautuikin pääasiassa hotellin tarjoamiin ruokiin.

Hanoissa kävimme myös tutustumassa Hanoi Hiltoniin eli entiseen vankilaan, nimestä voi ehkä päätellä että sodista huolimatta huumorintaju on vielä jäljellä. Vankila oli toiminut 1800-luvulta lähtien ja on nyt kunnostettu museoksi. Viimeistään siellä saa käsityksen kaikesta siitä raakuudesta , kärsimyksestä ja kurjuudesta viimeisen sadan vuoden ajalta. Bill Clinton on ensimmäinen amerikkalainen presidentti joka on vieraillut vankilassa.  Vietnamin viimeisimmässä sodassa amerikkalaisten kanssa kuoli 1,1 miljoonaa vietnamilaista, joista suurin osa siviilejä.

Yhden päivän Hanoissa vietimme paikallisen oppaan kanssa. Silloin ajoimme kaupungin ulkopuolelle ja kävimme katsomassa riisipeltoja, kylässä jossa valmistettiin vietnamilaista posliinia sekä paikallisessa perheessä. Perheesen kuului eläkeläispariskunta, jotka asuivat kauniin puutarhan ympäröimässä 300 vuotta vanhassa talossa. Perheen lapset olivat jo muuttaneet pois ja isäntä kertoi ylpeänä kuinka hänen poikansa on lääkäri ja tytärkin arvostetussa virassa. Aasialaiselle on hirveän tärkeää, että lapset menestyvät elämässään ja että vanhemmat voivat olla ylpeitä heistä. Joimme teetä puutarhassa ja sen jälkeen teimme vietnamilaisia kevätkääryleitä emännän opastuksella. Sen jälkeen meille katettiin lounas ns.”olohuoneeseen”, joka on yleensä miesten aluetta. Talonväki ja opas nauttivat lounaan keittiön puolella. Lounas oli hyvä ja runsas ja sen jälkeen isäntä tarjosi vielä riisiviinaa jälkiruuaksi Pekalle. Matkalla takaisin hotelliin kävimme vielä Saint Joseph Cathedralissa.

Hotellimme oli rakennettu lähes kokonaan WestLake järven päälle ja se oli uskomattoman rauhallinen paikka keskellä Hanoin vilinää. Aamulla heräsimme siellä kukon kiekumiseen. Hotellista löytyi myös tähän asti kuumin sauna, jossa olemme Aasiassa saunoneet ja Jennie joka on viimeksi saunonut viime kesänä Suomessa oli innoissaan. Ilmakin muistutti Suomen kesää; päivällä oli n. 25 astetta.

Halong Bay:n risteilylle lähdettiin bussilla aamulla kello kahdeksan ja perillä satamassa olimme puolen päivän aikaan. Laivamme nimi oli Dragon Pearl ja se oli 10 kuukautta vanha, mutta oli rakennettu niin perinteitä kunnioittaen, että sitä oli vaikea huomata. Laivassa oli 11 hyttiä ja jokaisessa hytissä oli oma WC ja suihku. Laivalla oli oma opas, joka puhui hauskaa englantia ja sanoi aina jokaisen esittämänsä kysymyksen  jälkeen “thank you very much”. Meidän lisäksi laivalla oli yhdeksän hengen espanjalainen seurue, australialainen pariskunta ja saksalainen expat-perhe HongKongista. Espanjalainen seurue oli tosi äänekäs ja me kutsuimme heitä Serranon perheeksi. Australiaisen Patrikin lauseet alkoivat aina:”In Australia we have...”. Muuten laivalla oli oikein leppoisaa ja miehistö oli mukava. Aamiainen ja lounas tarjottiin ulkona kannella sään salliessa. Lounas ja illallinen käsittivät aina yhdeksän ruokalajia, joten nälkää siellä ei tarvinnut kärsiä:)

Sää suosi meitä ja ensimmäinen päivä oli oikein aurinkoinen. Ensimmäinen yö vietettiin ankkurissa Halongin lahdelle. Laivan perässä hinattiin kanootteja ja kävimmekin ensimmäisenä päivänä kanoottiretkellä oppaan johdolla. Seraavana päivänä meloimme pidemmän reitin erään saaren hiekkarannalle ja siellä uimme. Laivan yhteysalus tuli sitten noutamaan meidät laivalle lounaalle. Toisena päivänä vierailimme kelluvassa kalastajakylässä. Kylän naiset tulivat noutamaan meitä laivalta bambuveneillä. Naiset soutivat meidät kauniiseen laguuniin ja sen jälkeen kalastajakylään. Kalastajakylässä vierailimme paikallisessa koulussa, joka sekin oli veden päällä. Koulu oli rakennettu sinne IndoChina laivayhtiön lahjoitusvaroin muutama vuosi sitten. Ennen sitä siellä ei ollut koulua ollenkaan. Vierailimme myös yhdessä kalastajan kodissa sekä paikassa jossa “kyläneuvosto” pitää kokouksiaan ja kylän "päällikkökin" tuli paikalle. Kalastajakylässä oli asukkaita 150. He myivät siellä myös pääasiassa simpukoista tekemiään koruja ja Julia osti sieltä rannekorun.

Viimeisen illan päivällinen nautittiin erään saaren tippukiviluolassa.  Laivan kokki ja apukokki menivät monta tuntia aiemmin saarelle valmistelemaan illallista. Meidät vietiin pimeän tultua yhteysaluksella saarelle, jossa nousimme jykkää valaistua kalliopolkua luolaan. Kun tulimme luolaan miehistö seisoi siellä rivissä toivottamassa meidät tervetulleiksi. Luola oli valaistu kynttilöillä ja sähkövaloilla. Sisälle oli katettu yksi iso pöytä ja taas nautittiin yhdeksän ruokalajin illallinen viineineen. Tällä kertaa ruoka oli valmistettu grillaamalla ja hiillostamalla ja hyvää oli. Sen lisäksi kokki oli veistänyt aivan uskomattomia taideteoksia melonista, porkkanoista ja retiisistä. Hienoin niistä esitti meidän risteilylaivaa. Opas lauloi meille jonkin vietnamilaisen balladin ja samoin koko miehistö lauloi. Sen jälkeen opas pyysi, että jokainen maa esittäisi jonki laulun omasta maastaan. Serranon perhe lauloi jonkin jalkapallo laulun, samoin saksalainen perhe, Australia esitti jonkin kansallislaulun ja Barckin perhe lauloi: “vem kan segla förutan vind” miehistön huojuessa tahdissa taustalla.

Viimeisenä päivänä nautittiin vielä lounas laivalla ennen satamaan tuloa.

                                          Halong Bay:n maisemia

                                           Kelluva kalastajakylä

                                             Auringon lasku Halong Baylla

                                           Dragon Pearl

                                         Kanoottiretken jälkeen siirtyminen yhteysalukselle

                                          Kalastajakylän lapsia

                                          Miehistö koolla viimeisenä iltana

                                          Ihana kulkukoiran pentu Halong Bay:n satamassa

                                         Hilton Hanoin portilla eli museoksi kunnostettu

                                        entinen vankila

                                       Kiinalaisten kevätkääryleiden valmistusta

                                            vietnamilaisessa kodissa

                                     Hanoin arkkitehtuuria

                                     Hautausmaa riisipellolla

                                     Hair Salon a la Hanoi