Käsilaukku

Singaporessa käsilaukkku on saanut todella suuren merkityksen. Kun joku suomalainen nainen saa täällä työpaikan yleensä ensimmäinen kysymys on "onko laukku jo ostettuna?" Ja se ei voi olla mikä tahansa laukku vaan sen täytyy olla merkkilaukku ja vielä parempi jos niitä on kaksi joita voi vaihdella. Jos uskaltaudut työpaikalle ilman merkkilaukkua alkaa supatus ja olet auttamattomasti ulkona "sisäpiiristä". Kaikista eniten täällä näkee Louis Vitonin ruskeita olkalaukkuja, mutta myös Chanellit , Diorit, Guccit ja Pradat käy:)

Vaikka täällä on merkkiliikkeitä "pilvin pimein" hinnat ovat suhteellisen korkeita, niinpä yleensä jos joku matkustaa täältä Pariisiin tai Italiaan tuliaisina on yleensä aina merkkilaukkuja tuttaville ja sukulaisille. Kerran Pariisissa ollessani eräs aasialainen tuli kysymään Louis Vitonin liikkeen edessä voinko käydä ostamassa hänelle sieltä laukun, sillä niitä myytiin siellä ainoastaan kaksi per henkilö. Jälkeen päin olen ajatellut, että taisi olla kyseessä Singaporelainen. Tosin toinen erittäin merkkitietoinen kansa Aasiassa on Japanilaiset, joita asuu täälläkin paljon.

Täällä on myös liike joka vuokraa merkkilaukkuja, vaihtoehto niille joilla ei ole varaa ostaa omaa. Joskus järjestetään myös merkkilaukkujen alennusmyyntejä, joissa myydään eri valmistajien laukkuja todella edullisesti. Sellaisessa en ole vielä uskaltaunut käymään, mutta olen lukenut niistä hurjia tarinoita ja niihin verrattuna Stockmannin Hullut päivät eivät ole mitään:)

Piraatti tuotteiden myynti on täällä laitonta, mutta sitähän on ihan mahdotonta estää. Orchard Roadilla on Louis Vitonin liike uudessa Ionin ostoskeskuksessa. Pari kertaa olen kävellyt Ionin alemmassa kerroksessa kun siellä on joku myynyyt suoraan kassista Loius Vitonin piraatti- laukkuja- ja lompakoita. Ja hyvin on näyttänyt käyvän niidenkin kauppa. Tosin feikki-laukun kanssa ei kannata uuteen työpaikkaan lähteä, sillä se kyllä tunnistetaan.

Jos naisten statussymboli on käsilaukku niin miehillä se on auto ja niitä pitää olla mielellään useita jos rahatilanne sen sallii. Ja aika monellahan se sallii, sillä joka kymmenes Singaporelainen on miljonääri. Onko tosin välttämätöntä omistaa edes yhtä autoa saarella joka pituus idästä länteen on 41km ja etelästä pohjoiseen 21km ja julkinen liikenne toimii loistavasti ja taksit ovat halpoja.

Varusmiespalvelus

Singaporessa varusmiespalvelus kestää kaksi vuotta. Sen vuoksi esim. monet ulkomaalaiset jotka hakevat PR-statusta (Permanent Resident) eivät ota sitä poikalapsilleen. Varusmiehet hoitavat myös palokunnan tehtäviä sekä järjestyksen valvontaa, mm Formula-kisoissa on satoja varusmiehiä erilaisissa liikenteen ohjaus-ja järjestyksenvalvonta tehtävissä. Pitkällä varusmiespalveluajalla ja massiivisella sota-kalustolla halutaan turvata pienen valtion puolustus.

Pari viikkoa sitten joku oli lähettänyt StraitTimes lehden toimitukseen valokuvan, jossa varusmies kävelee armeijan vaatteissa ja pari askelta perässä kävelee nainen joka kantaa hänen valtavaa rinkkaansa. Ja siitä lähtien on lehden palstoilla käyty kiivasta keskustelua siitä onko Singaporen nuori sukupolvi hemmoteltu pilalle. Nainen joka rinkkaa kantoi oli Filippiiniläinen kotiapulainen. Lasten koululla kun käy niin kukas muu niitä reppuja kantaa kuin kotiapulainen ja helppohan se on jatkaa samaa käytäntöä sitten vanhempanakin. Keskustelu meni niin vakavaksi, että kyseinen varusmies joutui puhutteluun, mutta jatkaa edelleen armeijassa ja takuulla kantaa rinkkansa itse.

Asunnoista ja vaaleista

Tänään oli lehdessä juttu luksusasuntojen hintakehityksestä viime vuonna. Singapore ja Helsinki olivat samalla sijalle eli molemmissa maissa niiden arvo oli noussut 18 prosenttia viime vuoden aikana. Ykkössijalla oli Shanghai (21%) ja kakkosena Mumbai (20%). Sen sijaan Dubaissa hinnat olivat laskeneet 10 prosenttia. Se että Singaporessa nousu on ollut noin suuri ei yllätä, mutta Helsinki yllätti.

Singaporessa asuntokauppa on ollut ylikuumentunut jo pitkään ja lehdestä saa lukea ihan uskomattomia juttuja kuinka jonkin talon on noussut puolessa vuodessa useita miljoonia. Tosin näiden talojen hinnat liikkuvat jopa kymmenissä miljoonissa dollareissa. Maan hallitus on yrittänyt eri keinoin hillitä asuntojen arvon nousua ja viime tammikuussa se ilmoitti, että asunnon myynnistä aiheutuva leimavero nostetaan neljästä prosentista kuuteentoista prosenttiin. Tosin vero vaihtelee sen mukaan milloin asunto myydään eli pienin se on neljän vuoden omistuksen jälkeen. Tällä halutaan vähentää näitä "pikavoittojen" hakijoita. Tammikuussa keskiviikkoillan uutisissa mainittiin tästä uudistuksesta ja ilmoitettiin, että se astuu voimaan torstaina eli seuraavana päivänä! Tällaista voi tapahtua vain Singaporessa, voin vain kuvitella kuinka kauan tällaista päätöstä olisi Suomessa pohdittu. Nyt sitten odotellaan vielä onko päätöksellä ollut vaikutusta ja tuleeko uusia muutoksia.

Täällä on kuten Suomessakin vaalit tulossa. Täällä on yksi hallituspuolue PAP ja kolme oppositiopuoluetta. Se tietysti osaltaan selittää, että asioista voidaan tehdä päätöksiä niin nopeasti. Presidentin virka on lähinnä edustaa maata ja ylintä valtaa käyttää pääministeri Lee Hsien Loong. Hänen isänsä Lee Kuan Yew hoiti pääministerin virkaa ennen häntä eli Singaporen itsenäisyyden alusta alkaen. Lee Kuan Yew toimii vielä mentor ministerinä ja on tämän viikon aikana vierraillut Kiinassa, Taiwanissa ja HonKongissa huolimatta korkeasta 87 vuoden iästään. Mentor ministeri on todella arvostettu persoona sekä Singaporessa että muualla Aasiassa ja hänen kunniakseen voi laskea sen, että Singapore on tänä päivänä sitä mitä se on. Hänellä oli hyvin selkeä käsitys siitä mihin suuntaan Sinagaporea aletaan kehittää itsenäisyyden alkutaipaleella (46 vuotta sitten) ja jos joku uskalsi olla eri mieltä hänet karkotettiin maasta.

Periaatteessa täällä vallitsee demokratia, vaikka monet ovatkin asiasta eri mieltä. Esim.julkisiin kokouksiin, puheisiin ja muihin esitykseen täytyy anoa lupa etukäteen. Vaalejakaan ei järjestetä mitenkään järjestelmällisesti ja niiden ajankohta on aina eri aikaan vuodesta. Pääministeri sanoi tänään lehdessä, että Singaporessa ei voi olla kahta puoluetta edustettuna hallituksessa, sillä se tekee asioista päättämisen liian vaikeaksi. Hän sanoi myös, että on oikeutettua äänestää oppositiopuoluetta jos ei ole tyytyväinen nykyisen hallituksen toimintaan. Olisi ihan mielenkiintoista tietää mitä oikeasti tapahtuisi jos oppositio voittaisi vaalit. Tähän saakka PAP on ollut ylivoimainen ja helppohan sen on miellyttää ihmisiä kun budjetti on ylijäämäinen. Tänä vuonna päätettiin esim. poistaa TV-lupamaksu, pienituloisille myönnetään 20 000 dollarin suuruisia avustuksia asunnon ostoon, vanhojen HDB-talojen kunnostukseen käytetään suuria summia, verohelpotuksia saa lapsista ja samassa taloudessa asuvista vanhemmista. Sen lisäksi maksimi veroprosentti on 20.