Porrastreenit

 Kävimme eilen Jennien kanssa kokeilemassa ensimmäistä kertaa porraskävelyä. Täällä kokoontuu kolme kertaa viikossa ryhmä suomalaisia ja singaporelaisia naisia porraskävelyn merkeissä, silloin kiivetään 40 tai 50 kerroksisen HDB-talon portaita ylös ja tullaan hissillä alas. Eilen oli vuorossa Singaporen korkein asuintalo eli Pinnacle (50 kerrosta). Pinnacle on myös suosittu turistinähtävyys, sillä sen katolta on huikeat näkymät ympäri Singaporea ja katolle pääsee metrokortilla. Talossa on 4 rappua ja niissä raput kiertävät eri suuntiin eli ensin aloitetaan A-rapusta ja sitten siirrytään B-rappuun jne. Koska olimme ensikertalaisia kiipesimme vain 160 kerrosta, muiden jäädessä vielä jatkamaan. Ja kyllä tuli hiki! Varusteena pitää olla paljon vettä ja hikipyyhe. Eikä se ollut ollenkaan niin tylsää kuin voisi kuvitella, sillä kiivetessä puhutaan koko ajan ja jos meinaa puhti loppua niin muut kannustavat. Ei kyllä tulisi mieleenkään lähteä yksin portaita kiipeämään ja meidän condossa voisi olla vähän tylsää, sillä kerroksia on vain 22. Jos haluaa treeneihin vaihtelua/tehoa lisää voi kiivetä kaksi rappusta kerralla niinkuin teimme Jennien kanssa 10 viimeistä kerrosta.

Singaporen Swiss hotellissa on 63 kerrosta ja siellä järjesteään porraskiipeily kilpailu vuosittain. Käsittääkseni kilpailussa on tietty aika ja voittaja on se joka kiipeää pisimmälle siinä ajassa. Hulluja me suomalaiset; kiivetään huvikseen portaita, kävellään sauvojen kanssa ja ilman sekä kannetaan eukkoja Vappujuhlissa!

Arkea

Taksikuski kysyi viime viikolla, että asuvatko ihmiset vielä igluissa Suomessa. Sitten hän kertoi nähneensä Singaporessa koiran Lapista eli Samojedin pystykorvan ja päivitteli, että tulee varmaan kauhean kalliiksi pitää sellaista koiraa täällä kun täytyy pitää ilmastointi päällä koko ajan ja ostaa sille lihaa, sillä eihän sellainen varmaankaan syö tavallista koiran ruokaa. Vakuutin, että kyllä koirat niin kuin ihmisetkin sopeutuvat ilmastoon ja Samojedin pystykoiralle kelpaa sama ruoka kuin Singaporelaisillekin koirille. Hän sanoi ettei voisi koskaan asua niin kylmässä paikassa kuin Suomi. Niinpä, Suomessa sentään tarkenee sisätiloissa normivaatetuksessa toisin kuin täällä. Jos täällä lähtee esim. elokuviin täytyy aina ottaa mukaan villatakkia ja muuta lämmintä vaattetta tai muuten joutuu katsomaan elokuvan hampaat kalisten. Sama koskee monia muitakin sisätiloja.

Taksikuskeista puheenollen tulimme Jennien kanssa kaupasta eilen aikamoisessa kyydissä. Kun astuimme sisään taksiin Jennie sanoi, että heidän matikan ope haisi tältä yksi aamu kunnes tajusin, että taksissa haisee vanha viina. Kun sitten vilkaisin kuskia tarkemminen en ollut enää ihan varma siitä oliko kyseessä "vanha" viina. Onneksi meillä ei ollut pitkä matka ja ollakseen krapulassa/kännissä kuski ajoi hyvin. Oli kenties harjoitellut sitä aiemminkin. Kotiin päästiin joka tapauksessa, tosin kuittia piti pyytää kaksi kertaa ennen kuin hän suostui sen antamaan.

Tänä aamuna oli kissa hukassa. Yleensä minä olen meillä se, joka herää aamulla ekana ja sitten Bella. Sitten haetaan Bellan kanssa aamun lehti rappukäytävästä ja herätellään muut. Mutta tänä aamuna ei kissasta näkynyt jälkeäkään. Kiersin kaikki huoneet läpi, availin kaappien ovia kunnes lopulta kuulin naukumista meidän makuhuoneesta ja sieltähän se kissa löytyi suljetusta liinavaatekaapista. Olin vaihtanut eilen lakanat ja ovi oli ollut auki ja Bella oli livahtanut sisään jossain vaiheessa. Kumma kyllä se oli ollut siellä ihan hiljaa koko yön.

Yksi Bellan lempipaikoista

Hammaslääkäri

Kävin tänään ensimmäistä kertaa hammaslääkärissä Singaporessa kun hampaasta irtosi paikka. Olipa vähän toisenlaisen hammaslääkärireissu kuin mihin on Suomessa tottunut. Ensin ohjatttiin odotustilaan ja kysyttiin halusinko jotain juotavaa (kahvia tai virvokkeita), siinä sitten täyttelin potilastietoja kunnes tultiin hakemaan hammaslääkärin huoneeseen. Lääkäri esitteli itsensä kädestä tervehtien ja kyseli kuulumiset. Hän tarkisti "purukaluston" ja otti "kynäkameralla" kuvia hampaista, jotka sitten heijasti seinälle ja kertoi mitä kaikkia ongelmia sieltä löytyi. Hän ihmetteli miksei minulla ole ollut rautoja kun olen narskutellut hampaista osan pois. Sitten otettiin kahdenlaiset röntgenit ja se oli kuin olisi astunut tulevaisuuten. Röntgen laite puhui; pyysi sulkemaan silmät ja seuraamaan ohjeita. Kuvat ilmestyivät saman tien lääkärin näytölle toisessa huoneessa. Ennen puudutuspiikkiä ikeneen laitettiin jotain ainetta, joka aiheutti sen, että puudutuspiikki ei tuntunut ollenkaan. Tunti ja vartti vierähti tällä reissulla ja lasku oli puolet siitä mitä viime kesäinen hammaslääkärireissu Suomessa. Kokemus oli myös huomattavasti miellyttävämpi.