Arkea

Taksikuski kysyi viime viikolla, että asuvatko ihmiset vielä igluissa Suomessa. Sitten hän kertoi nähneensä Singaporessa koiran Lapista eli Samojedin pystykorvan ja päivitteli, että tulee varmaan kauhean kalliiksi pitää sellaista koiraa täällä kun täytyy pitää ilmastointi päällä koko ajan ja ostaa sille lihaa, sillä eihän sellainen varmaankaan syö tavallista koiran ruokaa. Vakuutin, että kyllä koirat niin kuin ihmisetkin sopeutuvat ilmastoon ja Samojedin pystykoiralle kelpaa sama ruoka kuin Singaporelaisillekin koirille. Hän sanoi ettei voisi koskaan asua niin kylmässä paikassa kuin Suomi. Niinpä, Suomessa sentään tarkenee sisätiloissa normivaatetuksessa toisin kuin täällä. Jos täällä lähtee esim. elokuviin täytyy aina ottaa mukaan villatakkia ja muuta lämmintä vaattetta tai muuten joutuu katsomaan elokuvan hampaat kalisten. Sama koskee monia muitakin sisätiloja.

Taksikuskeista puheenollen tulimme Jennien kanssa kaupasta eilen aikamoisessa kyydissä. Kun astuimme sisään taksiin Jennie sanoi, että heidän matikan ope haisi tältä yksi aamu kunnes tajusin, että taksissa haisee vanha viina. Kun sitten vilkaisin kuskia tarkemminen en ollut enää ihan varma siitä oliko kyseessä "vanha" viina. Onneksi meillä ei ollut pitkä matka ja ollakseen krapulassa/kännissä kuski ajoi hyvin. Oli kenties harjoitellut sitä aiemminkin. Kotiin päästiin joka tapauksessa, tosin kuittia piti pyytää kaksi kertaa ennen kuin hän suostui sen antamaan.

Tänä aamuna oli kissa hukassa. Yleensä minä olen meillä se, joka herää aamulla ekana ja sitten Bella. Sitten haetaan Bellan kanssa aamun lehti rappukäytävästä ja herätellään muut. Mutta tänä aamuna ei kissasta näkynyt jälkeäkään. Kiersin kaikki huoneet läpi, availin kaappien ovia kunnes lopulta kuulin naukumista meidän makuhuoneesta ja sieltähän se kissa löytyi suljetusta liinavaatekaapista. Olin vaihtanut eilen lakanat ja ovi oli ollut auki ja Bella oli livahtanut sisään jossain vaiheessa. Kumma kyllä se oli ollut siellä ihan hiljaa koko yön.

Yksi Bellan lempipaikoista