Viikon uutisia

Pari uutista kuluneen viikon lehdestä:

Ensimmäinen kertoi oikeudenkäynnistä, jossa oli tuomittuna kuusi ihmistä mielenosoituksesta. He olivat kävelleet plakaatin kanssa ja puhuneet Speakers Cornerissa. Speakers cornerhan on brittiläinen puhuja koroke, joka on sijoitettu puistoon ja se on tarkoitettu ihmisille, jotka haluavat kertoa oman näkemyksensä jostain ajankohtaisesta asiasta/pitää puheen.

Ensinnäkin en edes ymmärrä miksi Singaporessa on niitä, ovat ehkä jäänne brittien siirtomaa ajalta. Niissä saa puhua jos on hakenut siihen etukäteen lupaa. Nämä syytetyt olivat puhuneet ilman lupaa ja nyt heitä uhkaa sakkorangaistus. Heitä syytetään kansan kiihottamisesta ja jutussa mainittiin vielä raskauttavana asiana se, että puistossa olevat lapset olivat pelästyneet plakaattien kanssa marssivia ihmisiä.  Minkälaisia traumoja mahtoivat suomalaiset lapset saada viime itsenäisyyspäivän anarkisteista Helsingissä? Syytetyistä oli tietysti valokuva lehdessä, missä he kaikki hymyilivät aurinkoisesti valkoisiin pukeutuneena. Se kertoo siitä, että Singapore on pikkuhiljaa muuttumassa, koska joku uskaltaa tehdä tällaista ja toisekseen he eivät suostu ottamaan siitä syyllisen roolia. Nyt he keräävät somessa rahaa sakkojen maksuun.  Jutussa ei mainittu sanallakaan siitä, minkä vuoksi mielenosoitus oli järjestetty, mutta uskon että se liittyi eläkemaksuihin. 

Viikon toinen uutinen, joka pomppasi silmään oli otsikoitu: mieskin voi tehdä kotitöitä. Ajatella mikä uutinen, siinä onkin sulattelemista! Juttu kertoi Malesian muslimi miehistä, joita julkkis kokki kehotti auttamaan vaimoa kotitöissä. Malesiassa on käsitys, että mies, joka tekee kotitöitä on ”pondan” (malesialainen termi transseksuaalille).  Jutussa kerrottiin, että on ihan normaalia auttaa vaimoa kotitöissä kun tämä palaa päivän päätteeksi väsyneenä töistä.  Sen verran oli radikaali juttu, että läpäisi oikein uutiskynnyksenJ

Lokakuun viimeinen päivä ja tänään sai tehdä ruoka ostokset joulumusiikin tahdissa. Ostareissa joulukuuset valmiina ja pääkadulla jouluvalot eli tästä se taas lähtee; kolmen kuukauden jakso joulua. Happy Halloween!

Syysloma

Syysloma alkoi Mac Ritchie järven ympäri patikoinnilla (14,5 km)

Kolme päivää ja kaksi yötä vietimme Malaccassa (Melaka Malesian kielellä). Menimme Singaporersta bussilla suoraan hotellille ja matka kesti neljä ja puoli tuntia. Malaccan ovat aikoinaan miehittäneet portugalilaiset, hollantilaiset ja britit, joten kaikkien näiden maiden kulttuuri näkyy vahvasti tässä malesialaisessa kaupungissa. 

Hotellin uima-allas oli katolla, sillä Muslimi maassa kun ollaan, ei ole soveliasta, että ikkunasta näkee vähäpukeisia naisia.

Hotelli oli pari vuotta vanha, mutta rakennettu siirtomaa-ajan henkeen

Hotellin oma kirjasto, jossa oli iltapäivisin tee-ja kahvitarjoilu

Näin hyvää palvelua en ole nähnyt missään aikaisemmin; hotellin WC:n  oviin laitettiin joka päivä päivän tärkeimmät uutiset. Kätevää, pysyy ajantasalla myös pytyllä istuessa:)

Meidän hotellin sisäänkäynti

Ihana sisustuskauppa

...ja "portinvartija"

Malaccan vanhan kaupungin taloista löytyi kaikki sateenkaaren värit

Paikallinen kehonrakentja

Art Cafeen seinä

Paluumatka ei sujunut yhtä mallikkaasti kuin menomatka. Oltiin Julian kanssa ensimmäiset matkustajat bussissa ja todettiin, että kuski onkin mykkä, sillä hän ei puhunut mitään, näytti vaan mihin meidän pitää istua. Myöhemmin selvisi, että hän onkin vaan ehkä huonokuuloinen, sillä bussin lähdettyä ukko pisti soimaan paikalliset "jodlaukset" sellaisella volyymilla, että muutkin kuin bussissa olijat pääsivät niistä nauttimaan. Ääntäkin näytti ukosta löytyvän kun hän karjui malesian kielellä puhelimeen ja pöpisi itsekseen. Kesken matkaa hän pysäytti bussin moottoritielle ja käveli ulos mitään selittelemättä ja sitten taas jatkettiin matkaa. Seuraava pysähdys oli taukopaikalla, missä ukko paineli taas ulos mitään selittelemättä. Yllä olevassa kuvassa ukko seisoo moottoritien varressa ja yrittää pysäyttää ohi ajavia busseja. Autossa ei ole enää ilmastointia ja hiki karpalot alkaa valua selkää pitkin. Suurin osa bussin matkustajista puhuu englantia tai kiinaa eikä kukaan tiedä mitä tapahtuu. Siinä sitten seisoskellaan taukopaikalla ja ihmetellään. Lopulta paikalle tulee saman firman toinen bussi, ukko alkaa huitoa, että menkää tuohon bussiin. Onneksi toisen bussin kuljettaja on vähän puheliaampi ja selittää mikä on tilanne. Eräs ystävällinen singaporelainen tulkkaa sen sitten minulle. Voimme jatkaa matkaa tällä toisella bussilla, mutta joudumme seisomaan loppumatkan (n. tunti), sillä bussi on täynnä. Toinen vaihtoehto on odottaa seuraavaa bussia joka tulee 45 minuutin kuluttua. Päätämme matkustaa loppumatkan seisten. Ukon käppänä huristelee bussillansa pois taukopaikalta ja bussissa ei näy silmämääräisesti mitään vikaa.

Uusi bussi vie meidät Johor Bahrun bussiasemalle, ei Singaporen rajalle niin kuin kuvittelimme. Siellä on bussiyhtiön edustaja odottamassa ja hän ostaa meille uudet liput Singaporeen menevään Express-bussiin.  Lopulta olimme kotona illalla kymmeneltä kun alkuperäisen aikataulun mukaan tarkoitus oli olla seitsemältä. 

Taas piti todeta, kuinka suuri on kulttuuriero heti kun ylittää Singaporen rajan, lähteepä sitten mihin suuntaan tahansa. Rajamuodollisuudet ovat myös ihan omaa luokkaansa. Huomattavasti yksinkertaisempaa on piipahtaa Suomesta Ruotsiin. Malesiaan autolla mennessä noustaan bussista ja kävellään matkatavaroiden kanssa tullin läpi. Sitten takaisin bussiin, jolla ajatetaan sillan yli Malesiaan ja taas sama homma! Korruptio kukoistaa, olipa sitten kyseessä tullivirkailija tai poliisi.

Borta bra men hemma bestJ

Pyöräilyä

Tänään oli vuorossa "kotiseutumatkailua" pyörän selässä, loistava tapa tutustua keskustan ulkopuoliseen Singaporeen. Neljä ja puoli tuntia vierähti ja kilometrejä kertyi 46, yksi juomatauko ja lounas välissä. Meillä on kaverini kanssa tavoitteena "valloittaa" uusi pala Singaporea joka keskiviikko. Tänään lähdettiin East Coastin rantaa pitkin itään päin. Heti alkumatkasta pysähdyttiin kanaalin varteen, johon oli kerääntynyt poliisit ja joitakin paikallisia, jotka kaikki kuikuilivat veteen. Joku oli nähnyt siellä ison Pythonin ja nyt pähkäiltiin oliko se luikerrellut sisään kanaaliin laskevaan putkeen. No, emme kuitenkaan jääneet odottamaan käärmeen löytymistä. Ajelimme lentokentän ja Changin vankilan ohi, jossa kuolemantuomion saaneet kuulema hirtetään. Changi Villagesta löytyy myös aivan toisenlainen Singapore, se joka jää monelta matkailijalta näkemättä. Yllätyksenä tuli myös Singaporelaisittain luksus-pyörätiet. Ei ollut valitettavasti kameraa mukana, mutta ohessa kuva pienestä "motoristi-koirasta" Huom. oma mittatilaustyönä teetetty kypärä:)

Singaporen syksyä

Valitettava osa Singaporen syksyä on haze eli savusumu, joka tulee joka syksy kun Indonesiassa poltetaan metsää. Riippuu tietysti tuulen suunnasta onko sitä ja kuinka paljon. Tänä vuonna Formula kisojen aikaan osui melko paha sumu. Jotkut täkäläiset olivat sitä mieltä, että hyvä niin sillä nyt myös muu maailma näkisi mikä vaikutus noilla metsän poltoilla on. Pari viime viikkoa on mennyt PSI-arvoja netistä seuraten. Viime viikon maanantai oli pahin päivä (PSI 130). Koulun ulkoliikuntatunnit perutaan jos arvo on yli sata. Julialla ei tosin maanantaina ollut liikuntaa, mutta laitoin ensimmäistä kertaa maskin mukaan vaikka ei hän sitä varmaankaan käyttänyt. Viime viikon porrastreenit jäivät myös väliin samasta syystä. No, ei tässä auta muu kuin odotella seuraavaa sadekautta marraskuussa, jolloin haze viimeistään helpottaa.

Tänä aamuna ei onneksi ollut hazea, yöllä oli satanut ja ilma oli sateen jälkeen raikas; siispä East Coastin rantaan kahden tunnin jooga-sessioon samaan aikaan auringon nousun kanssa eli klo 7.

Tämä kyltti oli metro-asemalla radan vieressä: "arvosta elämää, käyttäydy vastuullisesti". Itsemurha tilastot ei ole täällä läheskään samaa luokkaa kuin Suomessa, mutta mahtaisiko toimia siellä.

Tämä hienon värinen lisko istui pensaassa pyöräreitin varrella.