Syysloma

Syysloma alkoi Mac Ritchie järven ympäri patikoinnilla (14,5 km)

Kolme päivää ja kaksi yötä vietimme Malaccassa (Melaka Malesian kielellä). Menimme Singaporersta bussilla suoraan hotellille ja matka kesti neljä ja puoli tuntia. Malaccan ovat aikoinaan miehittäneet portugalilaiset, hollantilaiset ja britit, joten kaikkien näiden maiden kulttuuri näkyy vahvasti tässä malesialaisessa kaupungissa. 

Hotellin uima-allas oli katolla, sillä Muslimi maassa kun ollaan, ei ole soveliasta, että ikkunasta näkee vähäpukeisia naisia.

Hotelli oli pari vuotta vanha, mutta rakennettu siirtomaa-ajan henkeen

Hotellin oma kirjasto, jossa oli iltapäivisin tee-ja kahvitarjoilu

Näin hyvää palvelua en ole nähnyt missään aikaisemmin; hotellin WC:n  oviin laitettiin joka päivä päivän tärkeimmät uutiset. Kätevää, pysyy ajantasalla myös pytyllä istuessa:)

Meidän hotellin sisäänkäynti

Ihana sisustuskauppa

...ja "portinvartija"

Malaccan vanhan kaupungin taloista löytyi kaikki sateenkaaren värit

Paikallinen kehonrakentja

Art Cafeen seinä

Paluumatka ei sujunut yhtä mallikkaasti kuin menomatka. Oltiin Julian kanssa ensimmäiset matkustajat bussissa ja todettiin, että kuski onkin mykkä, sillä hän ei puhunut mitään, näytti vaan mihin meidän pitää istua. Myöhemmin selvisi, että hän onkin vaan ehkä huonokuuloinen, sillä bussin lähdettyä ukko pisti soimaan paikalliset "jodlaukset" sellaisella volyymilla, että muutkin kuin bussissa olijat pääsivät niistä nauttimaan. Ääntäkin näytti ukosta löytyvän kun hän karjui malesian kielellä puhelimeen ja pöpisi itsekseen. Kesken matkaa hän pysäytti bussin moottoritielle ja käveli ulos mitään selittelemättä ja sitten taas jatkettiin matkaa. Seuraava pysähdys oli taukopaikalla, missä ukko paineli taas ulos mitään selittelemättä. Yllä olevassa kuvassa ukko seisoo moottoritien varressa ja yrittää pysäyttää ohi ajavia busseja. Autossa ei ole enää ilmastointia ja hiki karpalot alkaa valua selkää pitkin. Suurin osa bussin matkustajista puhuu englantia tai kiinaa eikä kukaan tiedä mitä tapahtuu. Siinä sitten seisoskellaan taukopaikalla ja ihmetellään. Lopulta paikalle tulee saman firman toinen bussi, ukko alkaa huitoa, että menkää tuohon bussiin. Onneksi toisen bussin kuljettaja on vähän puheliaampi ja selittää mikä on tilanne. Eräs ystävällinen singaporelainen tulkkaa sen sitten minulle. Voimme jatkaa matkaa tällä toisella bussilla, mutta joudumme seisomaan loppumatkan (n. tunti), sillä bussi on täynnä. Toinen vaihtoehto on odottaa seuraavaa bussia joka tulee 45 minuutin kuluttua. Päätämme matkustaa loppumatkan seisten. Ukon käppänä huristelee bussillansa pois taukopaikalta ja bussissa ei näy silmämääräisesti mitään vikaa.

Uusi bussi vie meidät Johor Bahrun bussiasemalle, ei Singaporen rajalle niin kuin kuvittelimme. Siellä on bussiyhtiön edustaja odottamassa ja hän ostaa meille uudet liput Singaporeen menevään Express-bussiin.  Lopulta olimme kotona illalla kymmeneltä kun alkuperäisen aikataulun mukaan tarkoitus oli olla seitsemältä. 

Taas piti todeta, kuinka suuri on kulttuuriero heti kun ylittää Singaporen rajan, lähteepä sitten mihin suuntaan tahansa. Rajamuodollisuudet ovat myös ihan omaa luokkaansa. Huomattavasti yksinkertaisempaa on piipahtaa Suomesta Ruotsiin. Malesiaan autolla mennessä noustaan bussista ja kävellään matkatavaroiden kanssa tullin läpi. Sitten takaisin bussiin, jolla ajatetaan sillan yli Malesiaan ja taas sama homma! Korruptio kukoistaa, olipa sitten kyseessä tullivirkailija tai poliisi.

Borta bra men hemma bestJ