Jakarta

Viikonlopun mittaisella pikavierailuilla Jakartaan huomasi taas kuinka erialinen Aasia voi olla ainoastaan reilun tunnin lentomatkan päässä! Indonesia on todella vastakohtaisuuksien maa. Jakartassa varsinkin näkee vierivieressä slummeja ja suunnatonta köyhyyttä sekä hulppeita ostoskeskusksia ja luksusta. Ihmiset kerjäävät pienten lasten kanssa ajokaistojen välissä ja katujen varsilla. Katumaastureita näkee todella paljon ja niissä melkein kaikissa on tummennetut lasit varmaankin sen vuoksi, että katukaupustelijat ja kerjäläiset eivät näkisi sisään. Jakartassa asuu yli 9 miljoonaa ihmistä ja liikenne on sanoinkuvaamatonta. Suurimmassa osassa teitä ei ole kaistoja olleenkaan, niinpä vierekkäin ajaa niin monta mopoa ja autoa kun siihen mahtuu. Jos kaistat on merkitty ja niitä on vaikka kaksi tiellä ajaa siitä huolimatta kolme autoa vierekkäin. Liikenne on täysin kaoottista, isommissa risteyksissä on poliiseja ohjaamassa liikennettä tai likennettä voi olla ohjaamassa kuka tahansa. Meidän hotellin edessä oli kolme pikkupoikaa, jotka ohjasivat liikennettä ja välillä pyysivät rahaa siitä hyvästä. Kilometrin pituiseen matkaan taksilla voi hyvin mennä puolituntia aikaa ja se on ihan normaalia. Jalkakäytäviä ei ole joten autolla tai mopolla liikkuminen on ainoa vaihtoehto. Kevyt moottoripyöriä on ihan valtavasti ja niiden päällä näkee mitä erilaisimpia viritelmiä. Hyvin tavallista on että moottoripyörällä matkustaa koko nelihenkinen perhe. Lähes kaikki talot, myös tyhjillään olevat talot on aidattu piikkilangalla. Hotelliin ajettaessa kaikki autot pysäytetään, takaluukku avataan ja tutkitaan, ovet avataan, samoin hansikaslokero ja sen jälkeen saa ajaa hotellin pihaan. Sen jälkeen kaikki kassit, matkatavarat ja ostokset laitetaan läpivalaisuun ja vasta sitten pääsee hotelliin sisään. Ja sama toistuu joka kerta kun käyt ulkona hotellista. Samat rutiinit tehdään myös ostoskeskuksissa. Sitä kuinka monta turvatarkastusta kävimme lentokentällä läpi en edes laskenut. Kaikki tämä vaatii tietysti paljon henkilökuntaa, enkä nyt tiedä onko se välttämättä kovin tehokastakaan. Meillä kulkeutui nimittäin koneeseen vesipullot ja käsidesit käsilaukuissa ilman mitään ongelmia. Hotellissa järjestettiin lasten synttärit, joissa oli klovni, jonkinlainen jättinalle, pallomeri ja kaikenlaista ohjelmaa ja herkkuja samaan aikaan ulkopuolella kerjäsi lapsia joilla ei ole edes ruokaa tarpeeksi. Uusimmat ostoskeskukset olivat tosi hulppeita, niissä myytiin luksusautoja ja luksustuotteita. Lapsille oli ylelliset leikkitilat ja omat kampaamot, joissa lapsiasiakkaat saivat valita leikataanko heidän hiuksensa paloautossa, helokopterissa tai jonkin eläimen selässä. Englantia puhuttiin tosi huonosti muualla kuin hotellissa ja ostoskeskuksissa. Aikamoisen taksimatkan teimme tyttöjen kanssa kun yritimme löytää erään Factory Outletin. Minulla oli paperille kirjoitettuna kaupan nimi ja osoite, mutta seikkailimme ympäri Jakartaa yli tunnin (kartasta kun katsoin niin matka oli muutama kilometri), kuski ei osannut sanaakaan englantia ja luulen ettei hän osanut edes lukea. Niinpä sitten pysähdeltiin vähän väliä kysymään neuvoa ja melkein joka kerta vastaus oli erilainen. No, loppujen lopuksi onnistuttiin pääsemään kohteeseen, jota en kyllä ihan Factory Outletuksi kutsuisi. Joka tapauksessa tarrtui sieltä mukaan muutama vaatekappale ja paluu hotellille sujui huomattavasti helpommin.