Joulun taikaa

Olimme eilen Resort World Sentosalla katsomassa Incanto Shown; taikoja, akrobatiaa ja tanssia.

http://www.rwsentosa.com/language/en-US/EntertainmentNightlife/Incanto?utm_source=Google&utm_medium=Brand_Broad&utm_campaign=Incanto_Brand&utm_term=incanto

Taikuri nosti pöydän ilmaan niin, että piti kiinni ainoastaan liinan reunasta ja lähti kävelemään  pöydän kanssa yleisön joukkoon, tuli Jennien luo ja kysyi puhutko englantia, mistä tulet ja mikä on  nimesi. Jennien piti sitten yhdessä takurin kanssa "kantaa" ja liikutella pöytää. Kiitokseksi taikuri taikoi pöydällä olevasta rasiasta punaisen ruusun ja suuteli kädelle. Sitten hän pyysi antamaan aplodit Jennielle Suomesta. Siellä tuhatpäisen yleisön edessä sai sen verraan huomiota, että kun tultiin bussilla sieltä pois, ihmiset supisivat bussissa, että tossa menee nyt se Jennie from Finland:)

Lähestyvä joulu on näkynyt täällä Singaporen pääostoskadulla Orchard Roadilla älyttömininä ruuhkina ja liikennetukoksina. Viimeisen viikon ajan siellä on esitetty erilaista ohjelmaa joka ilta. Sinne on myös rakennettu Seimi ihmisen kokoisista figuureista ja isoissa plakaateissa kerrotaan joulusta ja Jeesuksen syntymästä. Joulun kanssa on täällä käynyt vähän samalla tavalla kuin Hangon Regatalle eli ihmiset eivät tiedä mistä niissä on alun perin kysymys:)
Meillä on jouluaatto alkanut perinteitä kunnioittaen Lumiukko-elokuvan katselulla ja koska se katsotaan täällä 6 tuntia aiemmin kuin Suomessa, se täytyy katsoa DVD:ltä.

Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille blogin lukijoille!

Jäähyväisiä

Expat-elämän varjopuolia on se, että mitä pitempään ulkomailla asuu sitä useammat jäähyväiset joutuu jättämään ja toisaalta taas koko ajan muuttaa uusia ihmisiä joihin tutustua. 

Jennien kaksi hyvää kaveria muutti pois Singaporesta viime kesänä ja Julialla on ero parhaasta kaverista edessä ensi kesänä. Meidän läheisimmät perhe tutut muuttavat pois vuoden päästä. Sen vuoksi oli tosi ihanaa kun Jennien Suomi-kaveri oli meidän vieraana viikon, tytöt ovat tunteneet toisensa 2-vuotiaasta saakka. Tosin samaan aikaan kun hän saatteli Suomi-kaverin lentokentällä hän joutui hyvästelemään hyvän kaverinsa Ivandhian. Ivandhia kävi ensimmäisen vuoden Jennien kanssa samaa koulua ja vaihtoi sen jälkeen toiseen kouluun, mutta ystävyys säilyi siitä huolimatta. Hänen perheensä asuu Jakartassa ja heillä ei ole enää varaa maksaa täkäläisiä lukukausimaksuja joten hän joutuu palaamaan Jakartaan. Ivandhia on oleskellut meillä tosi paljon ja hänestä on tullut tosi Suomi-fani. Hän asuu Singaporessa guardianin (huoltajan)  kanssa kuten monet aasialaiset lapset joiden vanhemmat ovat halunneet lähettää lapsensa Singaporeen hyvään kouluun. Hän oli joskus syönyt meillä jauhelihakastiketta ja soitti kerran Jennielle, että kokkaa sitä nyt kotonaan eli miten se resepti menikään. Olisimpa halunnut olla kärpäsäne katossa kun tämä muslimi-poika kokkailee suomalaista ruskeata kastiketta singaporelaisessa HDB-asunnossa:) Ivandhia on ollut katsomassa aina jokaisen Jennien tanssi-esityksen ja välillä on selvitelty kavereiden "kriisejä" yötä myöten skypessä. Jennie jo suunnitteli Interrail matkaa ensi kesälle, että voi käydä moikkaamassa kavereita Sveitsissä ja Israelissa, näin ne kaverit sitten leviävät ympäri maailman.

Näennäis demokratia

Singaporen näennäis demokratia lävähti koko kansan silmille pari viikoa sitten kun kiinalaiset bussikuskit menivät lakkoon. Lakko oli pääuutinen monta päivää, sillä Singaporessa on lakkoiltu viimeksi yli 20 vuotta sitten. Uutisoinnissa korostettiin moneen kertaan, että lakkoilijat olivat kiinalaisia ja kyseessä oli rikollinen toiminta. Bussikuskit lakkoilivat pari päivää sen vuoksi, että heidän palkkansa Singaporessa on pienempi kuin Kiinassa ja Malesiassa ja elinkustannuksethan ovat Singaporessa ihan eri luokkaa kuin noissa maissa. Asiaan oli yritetty vaikuttaa muita kanavia pitkin turhaan, joten lakko jäi ainoaksi vaihtoehdoksi. Yli sataa bussikuskia ei tietenkään voi laittaa vankilaan, niinpä rikoksesta päätettiin tuomita neljä kuskia. Maksimi rangaistus lakkoilusta on kaksi vuotta vankeutta ja sakot päälle. Kiinan konsulaatti puuttui asiaan ja maksoi miehille lentoliput takaisin Kiinaan ja näin he välttivät vankilatuomion.
Lakkoon etsittiin syytä huonosta HR-toiminnasta, joten HR:ää hoitamaan palkattiin entistä armeijan päällystöä. Nyt on ehdotettu myös korotuksia bussimaksuihin, mitä tietenkin vastustetaan. Yhdellä Espoon seutulipulla täällä tekee kuusi bussi-matkaa! Facebook sivulilla expatit hymistelevät asialla, että sellainen se Singapore on ja ei täällä muuten asiat sujuisi jos ei olisi näin tiukka kuri. Niinpä, hyvähän se on hymistellä kun itse elää turvattua expat-elämää eikä tarvitse tehdä ylipitkää päivää alipalkattuna.
Juttelin asiasta suurlähettilään kanssa itsenäisyyspäivä illallisella ja yhdessä ihmeteltiin näitä Singaporen käytäntöjä. Hän kertoi, etää Singaporessa oli teloittettu 460 ihmistä viimeisen kymmenen vuoden aikana, 95% niistä oli huumerikoksista ja loput murhista. Tällä hetkelläkin useita kymmeniä ihmisiä odottaa vankeudessa kuoleman rangaistusta. Näitä tilastoja ei lehdissä julkaista, tosin lehteä on täällä jo oppinut lukemaan rivien välistä.
Tällä hetkellä alkaa olla jo vaikea saada Singaporeen kotiapulaisia, sillä melkein missä tahansa muussa maassa heille maksetaan paljon parempaa palkkaa. Sama koskee siivoojia ja tietysti näitä bussikuskeja.
Ensi vuoden alusta astuu voimaan laki, jonka mukaan kotiapulaisille pitäisi antaa yksi vapaa päivä viikossa, tähän saakka heillä on ollut yksi kuukaudessa.

Päivityksiä

Kuten näkyy niin Blogipäivitykset ovat jääneet vähiin viimeisen kuukauden aikana. Sen verran hektistä on ollut Suomen Itsenäisyyspäivä-ja SiSu:n 30-vuotis juhlien järjestely ,  mutta nyt voi vihdoin huokaista helpotuksesta, sillä juhlat ovat onnistuneesti takana.

Ennen juhlia...

 Suomineidot valmiina ohjaamaan vieraita pöytiin

 Bändi tekemässä sound checkiä

 puhumassaThomas Zilliacus

Suurlähettiläs Ari Heikkisen puhe

Vertical Maraton oli myös hieno kokemus ja suoriuduin perilleSwiss hotellin katolle ja nyt voikin alkaa miettiä seuraavaa kiipeily haastetta:)
Ohessa linkki tulos sivuille:
http://results.nz.eventdirector.net/List.asp?EventID=5539&RaceID=F40to49

 lähtöviivalla

 viimeiset portaat ja katolla...

Can or cannot?

Eilen illalla puoli kahdeksan aikaan apulaisen huoneen katto, joka meillä toimii varastona alkoi vuotaa. Ja sen verran vauhdikkaasti, että ämpäri alapuolella oli hetkessä puolillaan vettä. Isäntä tietenkin reissussa, siispä portinvartijan luo; valo paloi kopissa, mutta miehestä ei näkynyt jälkeäkään. Sitten soittamaan vuokranantajalle, siellä oli onneksi  joku päivystämässä ja käytiin seuraava puhelu:
minä: our maid's room ceiling is leaking.
puhelimen toisessa päässä: wah?
minä: toistan saman asian
ääni: ooh, I see. Your maid is sleeping an you cannot go in.
minä: no, we don't have a maid but our maid's room ceiling is leaking
ääni: cannot understand lah (huutaa apua jostakin)
ääni: how can I help you
minä: toistan taas saman
ääni: ooh, water coming in?
minä: yes
ääni: ok lah, I'll send somebody to see it
Sitten kantamaan kaikki tavarat ulos huoneesta.
Puolen tunnin päästä tulee teknikko, joka avaa katossa olevan luukun ja sanoo, että veden lämmittäjä  on mennyt rikki. Hän sulkee sen pois päältä, jotta vuoto loppuu ja sanoo että putkimies tulee huomenna korjaamaan sen.

Tänän soi sitten ovikello ja ovella on pieni vanha lähes hampaaton mies. Mies ähräsi maidin huoneessa  reilun tunnin paita märkänä ja kävi sitten huutamassa pihalta puutarhurin avuksi. Pieni vanha mies irrotti rikki menneen säiliön ja puutarhurin piti kantaa se ulos. Ja taas käytiin keskustelu: "can or cannot" moneen kertaan.
Setä sanoi, että hänen täytyy käydä hakemassa uusi säiliö tilalle ja pyyteli anteeksi, että lattialla on vettä ja lupasi siivota sen. Hmm kukahan sen uuden säiliön saa nostettua sinne kattoon. Pois lähtiessä tokaisi, että on rankkaa hommaa ja kysyi mistä maasta minä olen. Hän sanoi: Singapore very hard place to live, have to work very old, I'm 69. Sanoin sedälle, että Suomessa mennään eläkkeelle 65- vuotiaana.

Singaporessa on eläkeikä myös 65, mutta täällä on todella paljon sen iän ylittäneitä jotka vielä tekevät töitä. Valtion eläke ei riitä kattamaan kuluja ja jos ei ole lapsia jotka pystyvät huolehtimaan, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä töihin. Tosin jotkut esim. eräs taksikuski sanoi, että hän tekee mieluummin töitä kuin istuu yksin kotona.

Phuket

Phuketin loma takana ja arki alkoi taas. Jennie oli Universal studiolla Halloween Partyssa viime viikolla juoksemassa haamuja karkuun ja Julia oli tänään Woodlandsissa Pohjois-Singaporessa Trick or Treat kiertueella kavereiden kanssa. Woodlandsissa on amerikkalainen koulu joten siellä asuu paljon amerikkalaisia. Tuliaisina oli valtava pussi karkkeja. Koulu on molemmilla tosi vaativaa tällä hetkellä ja läksyjen kanssa menee iltaisin usein kymmeneen yhteentoista. Tosin Jennie kertoi, että monet hänen kavereistaan tekevät läksyjä kahteen kolmeen asti yöllä.

Joten Phuketin loma tuli tarpeeseen. Tytöt kävivät aromaterapia hoidossa ja mani-ja pedikyyrissä. Phuketissa oli low season, joten ihmisiä oli vähän ja hinnat olivat alhaalla. Phuketin lentokentällä passintarkastuksessa tullimies rupesi flirttailemaan Julialle; "you are sooo beuatiful...", enpä ole kyllä sellaiseen törmännyt koskaan aikaisemmin. Viereinen virkailija sitten huomautti, että äiti on tässä viereisellä tiskillä ja sitten meno vähän rauhottui. 

Pekka palasi USA-Suomi tourneelta sunnuntaina ja lähti taas eilen Malesiaan. Sanoin, että kiva kun kävit ja piipahda joskus toistekin;) No, kunhan se uusi projekti saadaan pyörimään Kuala Lumpurissa niin sitten on taas aikaa olla täällä Singaporen toimistolla.

Vertical Maratoniin on 25 päivää ja tänään kävin porrastreeneissä ekan kerran kuukauteen pitkittyneen flunssan vuoksi, joten ei mennyt valmentautuminen ihan putkeen sen suhteen.

Kuvia kauppareissulta:

Nää joulukoristeet lokakuussa tökkii tosi pahasti:(

Culture Project

Jennien tekemä koulutyö, jonka tarkoitus on heijastella omaa kulttuuria suhteessa Singaporeen. Videopätkä esitetään luokalle, jonka jälkeen kukin saa kertoa mikä viesti videolla on heidän mielestään ja sen jälkeen Jennie kertoo oman näkemyksensä.

Sade

Eilen aamulla oli kaunis aurinkoinen aamu ja laitoin pyykit kuivumaan takapihalle ennen kuin lähdin asioille. Vartin päästä tuli niin kauhea vesisade, että ennen kuin ehdin sateensuojaan hotellin aulaan ja siinä meni ehkä 2 minuuttia olin läpimärkä. Minulla oli tietenkin sateenvarjo , mutta silti olin vyötäröön asti märkä ja jopa hiukset olivat märät. Siellä sitten odotin vartin, että sade lakkasi. Tämä on varmaan syy miksi Singaporen sääennusteessa on aina sadetta, kukaan ei pysty ennustamaan sitä ja voi kulua monta viikkoa ettei sada ollenkaan, mutta sitten kun sataa niin sataa kunnolla! No, kun tulin kotin sain ottaa pyykit ulkoa ja laittaa takaisin pesukoneeseen. Sateen voima on niin suuri, että se nostaa maa-aineksen ylös.

Eilen näin ensimmäiset joulukoristeet ostoskeskuksessa! Singapore sijoittaa tänä vuonna 100 000 dollaria Marina Bay:n jouluvaloihin ettei ihmisten tarvitse tulla ihailemaan niitä Orchardille keskustaan asti.

Hyvä Suomi!

Viikko sitten Singaporen Sultan Jazz clubilla esiintyi suomalainen saksofonisti Pekka Pylkkänen Jazz-orkesterinsa kanssa. Meitä oli 11 suomalaista kuuntelemassa bändiä. Singaporesta he jatkoivat Kuala Lumpuriin.
Viime lauantaina olin taas kuuntelemassa suomalaista beatboksaajaa nimeltä Zelix Zenger. Zelix esiintyy täällä A Cappella festivaaleilla, joka järjestää päivittäin esityksiä Fort Canning Parkissa tässä ihan meidän lähellä.
Felix teki niin suuren vaikutuksen, että piti pyytää ihan nimmari:)

Pekka Pylkkänen

Sultan Jazz klubi sijaitsee hiljattain remontoidussa Sultan hotellissa, joka voitti juuri kansainvälisen heritage-palkinnon. Todella viihtyisä paikka, jonka omistaja on aikoinaan soittanut Esa-Pekka Salosen johdolla Helsingissä, mutta suomalainen tyttöystävä oli ollut liian "kova pala" ja mies palasi takaisin Singaporeen:)

Syksyn kuulumisia

Syyskausi on nyt virallisesti julistettu alkaneeksi viime viikon lauantaina SiSu:n ja Finnish Business Councilin syyskauden avajaisissa. Vaikka paljon suomalaisia muutti kesän aikana pois, on myös uusia muuttanut tilalle.
Joka vuotiset "pärinät" eli Formulat päättyivät eilen. Kisat kuuluivat meille sisälle asti, sillä nyt asutaan lähempänä rataa kuin aikaisemmin. Tänä vuonna kisoja seurattiin Formula terassi-illassa muiden suomalaisen kanssa eikä paikan päällä niinkuin viime vuonna. Singapore on nyt tehnyt sopimuksen siitä, että kisat jatkuvat täällä seuraavat viisi vuotta.

Pikkuhiljaa ollaan kotiuduttu asumaan taas maan tasolla. Kadun toisella puolella asuu kaksi suomalais perhettä ja tytöillä asuu nyt paljon kavereita kävelymatkan päässä. Bella on myös saanut "kaverin"; ikkunan takana käy mekkaloimassa yksi valkoinen kissa, jolle Bella sähisee ja murisee ikkunan takana, mutta tästä toisesta kissasta lähtee aivan mahoton ääni. Pari kertaa olen yöllä herännyt siihen ja viimeksi "konsertti" alkoi juuri kun piti mennä nukkumaan. Heitin ämpärillisen vettä ulko ovesta ja katti lähti matkoihinsa eikä sitä ole sen jälkeen näkynyt.

Meillä oli mahdollisuus ilmoittaa vuokranantajalle asunnossa olevista puutteista kuukausi muuton jälkeen ja vuokranantaja  lupasi korjata ne veloituksetta. Meillä oli muutama pikkujuttu mm suihkuhuoneen ovi ei mene kiinni ja rikkinäinen vaatetanko. Suomalaiseen tapaan kuvittelin, että sieltä tulee "handyman" työkalupakin kanssa ja laittaa asiat kuntoon, mutta ei se niin yksinkertaista ole. Asian tiimoilta soitettiin erinäisiä puheluita, lähetettiin e-maileja ja paikan päällä kävi seitsemän lähetystöä asioita ihmettelemässä ja valokuvaamassa. Suihkuhuoneen lasiovesta, joka piti vaihtaa, otettiin kahteen kertaan mitat. Yhtenä päivänä tuli handyman vaihtamaan vaatetangon ja hänellä oli apulainen joka ojensi hänelle proput porausta varten. Viime viikolla tuli vihdoinkin mies, jonka piti vaihtaa uusi suihkuovi ja hän toetesi, että mitat on väärät. No, hän tulee taas huomenna uudestaan. Tämän jälkeen on helppo ymmärtää, että Singaporessa ei ole työttömyyttä. Näiden asioiden hoitaminen työllisti yhteensä seitsemän henkeä ja lisäksi tämän kaiken mahdollistamiseksi tarvitaan yksi kotirouva tai kotiapulainen, joka päivystää näiden "vierailujen" takia.
Tänään meillä tehtiin ilmastointilaitteiden huolto (ne täytyy puhdistaa kahden kuukauden välein). Kun huoltomiehet olivat lähteneet Julia huomasi, että yläkerran kylppärin ovea ei saa auki, se oli takalukossa. Siispä taas soittamaan vuokranantajan edustajalle, joka sattui olemaan lounaalla. Sen jälkeen kun "lounas" oli kestänyt kolme tuntia enkä ollut saanut yhteyttä häneen menin ilmoittamaan asiasta porttivahdille, joka soitti suoraan huoltomiehelle. No, sitten ei kestänyt kuin vartti niin oli lukkoseppä ovella ja nyt saa taas kylppärin oven auki.

Julia on tänään ollut koulusta pois, sillä hän oksensi aamulla ja kaikki lihakset on kipeenä ja päätä särkee. Hän on oikeastaan vaan nukkunut koko päivän. Olen vähän kahden vaiheilla, että pitäisikö lähteä lääkäriin ottamaan Dengue-kuume verikoe. Viime viikolla yksi suomalainen tuttava sairasti Dengue-kuumeen ja vietti sen takia muutaman päivän sairaalassa. Vuosittain n. 5000 singaporelaista sairastaa Dengue-kuumeen.

Lääkärireissu tänään vahvisti ettei kyseessä ollut Dengue-kuume ja potilas palaa kouluun huomenna. Lääkärintodistus vaaditaan jos on koulusta pois koe-päivänä, joten tulipahan sekin haettua.

Uusi suihkun ovikin saatiin tänään paikoilleen ja oikein kolmen miehen voimin:)

Kuvia

Hungry Chost festivalin aikaa eli kiinalaiset polttavat leikkirahaa pitääkseen kuolleet esi-isänsä tyytyväisinä. Heille katetaan myös hedelmiä ja muita herkkuja mm tien varsille. Kiinalaiset uskovat, että ilman näitä rituaaleja esi-isät ilmestyvät kummittelemaan. Nykyään tosin kiinalaisissakin on paljon kristittyjä, jotka eivät usko näihin tapoihin

Singaporen uusin nähtävyys Gardens by the Bay; kasvihuone jossa seitsemän kerrosta kasveja eri puoililta maapalloa ja täällä tuli kylmä ilman pitkähihaista. Myös Kate ja William vierailivat täällä syyskuussa

Iceman arrived in Singapore

The Straits Times 20th September

Sekaisin kukkakaupasta

Singaporessa Thomson Roadin varrella on useita puutarha-ja kukkakauppoja. Kävin siellä taas eilen ihmettelemässä ja joka kerta siellä menee vähän sekaisin kaikista niistä eksoottisista kasveista, värimaailmasta ja tuoksuista! Osa liikkeistä on kuin pieniä kasvititeellisiä puutarhoja patsaineen ja suihkulähteineen. Ja suurin ongelma löytää sieltä mitään ostettavaa on runsaudenpula.

Tällainen setti lähti tällä kertaa mukaan 25 eurolla. Huom. 1 ruukku orkidea ja iso kimppu leikko-orkideoita.

Ja tällainen lappu löytyi olohuoneen pyödältä aamulla kun tytöt olivat lähteneet kouluun. Edellisenä iltana oli käyty tiukkaa vääntöä siitä koska tullaan koulusta kotiin ja moneltako mennään nukkumaan.

CAS ja Vertical Marathon

Jennie aloittaa ensi viikolla Suomikoulun ekaluokkalaisten apu-opettajana. IB-tutkintoon kuuluu 130 tuntia CAS-tunteja (=Creativity, Active, Service), joka vastaa kai jonkinlaista työharjoittelua Suomessa. Tunnit pitää suoritta kahden seuraavan vuoden aikana. Oppilaat saavat itse päättää mistä niitä keräävät, se voi olla mikä tahansa harrastus, hyväntekeväisyystyö yms. Siitä täytyy saada todistus ja sen pitää olla palkatonta. Eli tiistaisin Jennie menee Suomikouluun klo 16.15-18.00 opettamaan ekaluokkalaisia. Suomikoulu sijaitsee onneksi samassa koulurakennuksessa kuin Jennien koulu, joten työmatka ei ole pitkä:)
Muut tunnit Jennie kerää Jazz-tanssi tunneilta, purjehduskurssilta ja koulun UN (United Nations)juhlan tanssiesitykseen osallistumalla ja mahdollisesti keväällä osallistumalla koulun järjestämälle matkalle Burmaan, jossa tehdään kehitysapuyhteistyötä.

Minä taas ilmottauduin Swiss Hotellin Vertical Maratonille eli 25.11 olisi tarkoitus kiivetä 73 kerrosta mahdollisimman nopeasti ja tavoitteena saada parempi aika kuin viimevuoden huonoin aika omassa sarjassa. Seuraksi lähtee kolme muuta hullua suomalaisnaista:)
Linkki tapahtuman sivulle: http://www.swissotelverticalmarathon.com/

Senior Prime Minister ja muuta

Tulin juuri taksilla kotiin ja taksikuski ei uskaltanut ajaa lyhyintä reittiä eli entisen  pääministerin Lee Kuan Yewin talon ohi! Hän väitti, että kaikista ajoneuvoista jotka ajavat ohi otetaan rekisterinumerot ylös. LKY, kuten taksikuski häntä nimitti asuu Oxley Roadilla, joka on nurkan takana meidän talosta. Välissä on kaksi taloa. Kun kuski ajoi pihaan hän vielä kysyi onko tuo pääministerin talo ja osoitti viereistä taloa.  Kävelemme talon ohi lähes päivittäin, portilla seisoo aina vähintään kaksi vartijaa. Talon kohdalla kävelytie loppuu, Jennie oli kuitenkin käpytellyt eilen vartijoiden nenän edästä ja heti oli tullut käsky siirtyä toiselle puolen tietä. Kadulla on puomit, joilla se voidaan sulkea kokonaan, mutta vielä en ole sellaista nähnyt.

Silloin kun muutimme tänne olin huolestunut siitä kuinka taksikuskit osaavat ajaa tälle pienelle kadun pätkälle, kun se ei meinannut onnistua aina entisessäkään paikassa, joka kuitenkin oli vähän sama asia kuin asuisi Helsingissä Mannerheimintien poikkikadulla. Mutta tähän mennessä kaikki kuskit ovat heti tienneet paikan; ai, te asutte siinä pääministerin naapurissa. Lee Kuan Yewin arvovalta on sitä luokkaa, että hirvittää ajatella mitä täällä tapahtuu sitten kun hänestä aika jättää. Nykyinen pääministeri on hänen poikansa, mutta kaikki tietävät , että isä osallistuu vielä tosi aktiivisesti kaikkiin poliittisiin päätöksiin.

Tänään alkoi paluu arkeen myös kuntoilun suhteen eli ensimmäset porrastreenit kesäloman jälkeen. Luovutin 200 portaan kohdalla, kun puolet porukasta jatkoi vielä yhdet portaat eli 40 kerrosta. No, tästä on hyvä parantaa. Aamukahdeksalta kun olin lähdössä porrastreeneihin ei löytynyt lenkkareita mistään, Jennie oli lainannut niitä ja jättänyt kouluun. Argh...välillä sitä toivoo että perheessä olisi mielummin kaksi poikaa, silloin ei ainakaan kukaan pöllisi vaatteita, kenkiä ja meikkejä. No, lähdin sitten Jennien lenkkareilla, jotka puristivat jo lähtiessä. 
Tytöillä oli myös kuntotestit koulussa ja Julia taktikoi juoksu ajan niin, että on varaa pistää ensi kerralla paremmaksi. Kahden kuukauden päästä on uusi testi ja jos pystyy parantamaan aikaa siitä saa lisäpisteitä.


Jenniellä on alkanut High Schoolin haastavin vuosi ja läksyjä tulee paljon. Uutena oppiaineena tuli Business ja eilen hänellä oli siitä ensimmäinen läksy. Piti lukea artikkeli Lontoon terveydenhuollon kehittämisestä ja vastata siihen liittyviin kysymyksiin, hän sanoi ettei tajunnut koko artikkelista yhtään mitään. Käytiin sitten koko artikkeli yhdessä läpi ja selvitettiin mitä tarkoittaa lyhenteet NHS ja GP. Varmaankin ihan selvää kauraa jollekin lontoolaiselle, mutta ei välttämättä aukea ihan heti jos asuu toisella puolen maapalloa. Jennie mietti pitkään ottaako Economicsin vai Busineksen, mutta päätyi Businekseen sillä se on helpompaa. No, eiköhän se ala sujua sitten kun oppii ymmärtämään kaikki käsitteet. Sama ongelma oli matikassakin ensi alkuun.

Pari viime viikkoa ei ole satanut vettä ollenkaan ja tänään sitten vihdoin satoi. Kumma juttu, että täällä sitä vesisadetta jopa kaipaa jos ei ole vähään aikaan satanut.

Paluu arkeen

Reilu viikko sitten palattiin Suomesta uuteen asuntoon muuttolaatikoiden keskelle. Ruokailuhuoneessa odotti kuitenkin yllätys; katettu pöytä: sushia, synttärikakku, orkideoita ja lahjat molemmille elokuun sankareille:)

Viikko onkin kulunut opetellessa taas kävelemään vasemmalla puolella ja siihen että ruokakaupan kassi on niiiin paljon halvempi kuin Suomessa.

Portinvartija toivotti tervetulleeksi asumaan Brentwood Villaan. Tiistaina kävi moskiittomyrkyttäjä kysymässä onko minulla kaikki ikkunat kiinni eikä pyykkiä ulkona ennen kuin hän aloitti myrkytyksen. Hän käy kuulema joka tiistai. Naapureista olen tavannut vasta meidän seinänaapurit (nelihenkinen perhe Australiasta), tässä rivitaloyhtiössa on vain 10 asuntoa. Kaksi asunnoista on parhaillaan remontissa. Vuokranantajalta tuli kirje, jossa pahoiteltiin siitä aiheutuvaa melua ja mukana oli 100 dollarin lahjakortti illalliselle St Regent hotelliin. No, ainut melu mitä sieltä on kuulunut on remonttimiesten kuuntelema kiinalainen musiikki. Uima-allasta meillä ei ole pihalla, mutta saimme vuokranantajalta jäsenyyden The Pines Clubille. Sieltäkin tuli minulle jo kirje, jossa toivotettiin hyvää syntymäpäivää ja mukana oli lahjakortteja heidän kylpylään. Ikääntyminen on täällä tosi kannattavaa; kampaajaltakin sain 20 % alennusta ja ilmaisen shampoon:)
Meidän perheessä on nyt sitten kaksi High School tyttöä, joista toisen ei enää tarvitse käyttää koulupukua. Ensimäisen koulupäivän vaatteita valittiin kahden kaverin voimin, huh, huh, kyllä koulupuku on aivan loistava keksintö! Nyt pitäisi sitten ostaa Formulaliput tytöille, ei siksi että Räikkösen menestys kiinnostaisi vaan siksi että siellä esiintyy Katy Perry ja Maroon5.

Uuden asunnon etsimistä

Pari viime viikkoa on kulunut tiiviisti uuden asunnon etsimispuuhissa. Nykyinen sopimus umpeutuu heinäkuun lopussa ja uusi asunto pitäisi löytyä ennen Suomeen lähtöä. Emme halunneet ottaa välittäjää, joten minä "googletan" päivät ja illaksi sovitaan näytöt. Aina ei isäntä ehdi mukaan näyttöihin ja silloin menen yksin. Tänään tulee vuokraaja hakemaan minut asuntonäyttöön ja Pekka tulee sinne suoraan töistä jos ehtii.
Pitäisi päättää haluaako asua mukavuuksin, kuten uima-altaalla, varustetussa condossa vai omakotitalossa. Tarjontaa kyllä löytyy molemmista ja samalla on päässyt tutustumaan Singaporen asuntojen välitys härdelliin. Ja se onkin sitten ihan eri planeetalta kuin Suomen! Minkäänlaista lainsäädäntöä vuokrauksesta ei ole olemassa ja käytännössä kuka tahansa voi alkaa välittäjäksi. Samaa asuntoa voidaan vuokrata monella eri hinnalla ja eri neliömäärällä. Yhtä asuntoa voi vuokrata samaan aikaan vaikka 10 eri välittäjää ja kaikilla eri tiedot kohteesta. Kun sovin näyttöjä ilmoitan heti, että olemme Suomesta, sillä muuten he kysyvät sen ennen kuin asuntoa pääsee katsomaan. Eilinen vuokraaja halusi vielä tietää lasten iät ennen kuin suostui näyttämään asunnon. Tavallaan me olemme "unelma vuokralaisia"; olemme Eurooppalaisia, meillä on tarpeeksi isot lapset, jotka eivät naarmuta ja kuluta asuntoa niin paljon kuin leikki-ikäiset. Asunnon lopullinen vuokrahinta määräytyy näiden kriiterien mukaan ja kaikki vuokrahinnat ovat aina neuvoteltavissa. Enpä tosiaankaan haluaisi olla intialaisena täällä vuokraamassa asuntoa!
Samalla kun olen käynyt katsomassa asuntoja, olen yllättäen löytänyt itsestäni "sisäisen rasistin"; haluanko todella asua lähellä Little Indiaa, jossa intialais miesten tuijotus seuraa tyttöjen jokaista askelta kadulla kävellessä tai haluanko asua kiinalaisten kanssa samassa taloyhtiössä, missä arkipäivän elämä ja tavat poikkeavat radikaalisti omista. Tavallaan ymmärrän sen, että länsimaalaiset ihmiset hakeutvat samoille asuinalueille, on paljon helpompi asua paikassa, jossa kaikilla on suurin piirtein samat odotukset ja arvostukset.

Kirje Japanista

Saatiin sydämellinen kirje Japanista ja nämä valokuvat. Yläkuvassa Kazuhisa ja alakuvassa hänen äitinsä meidän kanssa Fiji-vuoren juurella.

Singapore Arts Festival

http://www.singaporeartsfest.com/event/the-young-ones-performance-showcase/

Singapore Arts Festival on pari viikkoa kestävä taidetapahtuma, jossa esiintyy yli 500 artistia/taiteilijaa. Tapahtumista suurin osa on yleisölle ilmaisia. Jennie esiintyy koulun tanssiryhmän kanssa siellä 28.5 ja esiintymispaikkana on ulkolava, sama jolla F1-kisojan aikaan esiintyvät pääesiintyjät. Huomenna aamulla on toiset harjoitukset siellä, eikä ollut tanssija ollenkaan innoissaan ajatuksesta, että täytyy herätä lauantai aamuna aikaisin.
Eilen oli koululla Jennien tanssitunti esittely. Opettaja kertoi tanssista oppiaineena ja oppilaat esittivät osittain keskeneräisiä tansseja ja koreografioitaan. Jennie oli tehnyt koreografian Myrskyluodon Maija-musikkiin ja esitti sen. Oppilaat olivat innostuneita, mutta kaikkein eniten innoissaan oli opettaja. Enpä ole ennen nähnyt opettajaa, joka on noin innostunut työstään! Siellä hän jorasi ylesön seassa Elvis Presleyn tahtiin ja lopuksi liikuttui melkein kyynelin kun kertoi kuinka ihania hänen oppilaansa ovat.

Ohjelma Singaporesta

MTV 3 esitti hiljattain oheisen ohjelman Singaporesta tai lähinnä singaporelaisesta ruuasta, jossa Sara ja Meri-Tuuli seikkailevat Singaporessa.

http://www.ruutu.fi/video?vt=video_episode&vid=397979

Eilen kolahti sitten postiluukusta oheinen mainos:

Erikoistarjous Amex-kortin haltijoille: suomalaisen ruuan kokkauskurssi. Tosin en löytänyt tuosta menusta muuta suomalaista kuin Karjalanpaistin.
Kuvausmatkasta Singaporeen poiki näköjään siis muutakin businessta.
Kuvausryhmä otti etukäteen yhteyttä myös SiSuun ja kyselivät Singaporessa asuvia "mieleenkiintoisia" ihmisiä joita voisi juttuun haastatella. Filmiin päätyi sitten Sami Jääskeläinen, joka on asunut täällä kaksi vuotta.
Ystävällisesti muistivat ohjelman lopputeksteissä vielä kiittää Singaporen Suomalaisia:)

Global Picnic

Over Seas Family School Global Picnic 21.4

                                         Lippuparaati poistumassa lavalta, 

                                         edustettuna 74 eri maata

Fashion Show, johon osallistui 22 maata:

                                         Latinalainen Amerikka 

                                          Iso-Britannia

                                          Kiina

                                          Saksa

                                          Intia

                                          Israel

                                          Suomi

                                          Apujoukot Suomi-pöydän takana
                                          Kyllä maistuu Vaasan ruispalat muuallakin kuin
                                          Suomessa:)

                                          Suomi-neidot: Siiri ja Jennie
                                         

                                          Alkuvalmisteluja ennen tapahtumaa. Tänä vuonna
                                          piknikille osallistui ennätys määrä yleisöä ja tungos
                                          oli sen mukainen.

                                          

Japanin matka

Pääsiäislomaviikon meidän perhe vietti Japanissa. Seitsemän tunnin yö-lennon jälkeen saavuimme Tokioon Naritan lentokentälle. Sieltä jatkoimme kolmella eri junalla Hakoneen, Tokion eteläpuolelle. Tavallista enemmän oli haasteita edessä kun lähes kaikki kyltit olivat ainoastaan japanin kielellä ja vain harvat osasivat puhua englantia. No, puutteellinen englanninkielen taito korvautui sitten ihmisten ystävällisyydellä.

Miyanoshitan kylä, jossa asuimme oli ihana idyllinen vuoristokylä. Ensimmäisen lounaan söimme hotellin lähellä olevassa pienessä antiikkikaupassa, jossa oli kaksi pöytää ja tarjolla oli kaksi eri ruoka vaihtoehtoa. Maistoimme molempia ja hyvää oli! Yhden päivän patikoimme vuoristossa ja toisena päivänä vuokrasimme auton ja kiertelimme Hakonen aluetta laajemmin. Fuji-vuorta kuvatessamme eräs japanilainen mies tuli kysymään mistä olemme. Hän oli vanhempiensa kanssa ja halusi ottaa meistä kuvia. Hän oli myös onnellinen tilaisuudesta harjoitella englantia. Pekka antoi hänelle käyntikorttinsa ja eilen tuli sydämellinen vähän kankealla englannin kielellä kirjoitettu sähköpostiviesti. Meistä ottaman valokuvan hän lupasi lähettää postitse.

Joka ilta nautimme hotellissa Hot Springs mineraalikylvyistä. Hakonen alueella on useita kuumia mieraalivesilähteita ja yhdestä niistä pulppusi vesi suoraan hotelliin kylpyosastolle. Ihanan rentoutunut olo tuli tuollaisen kylvyn jälkeen. Kahtena aamuna nautimme perinteisen japanilaisen aamiaisen hotellissa tatamilla, mikä oli virkistävä poikkeus verrattuna tavallisiin hälyisiin hotelliaamiaisiin. Pöyään tuotiin suunnaton määrä pieniä tarjoilukuppeja, joissa jokaisessa oli eri sisältö. Ruokajomana oli vihreätä teetä, joten tällaisen kahvifriikin aamiainen jäi vähän vajaaksi. Siinä sitten veikkailtiin mitä mikäkin kuppi sisälsi, mutta suuriin osa jäi epäselväksi.

Hotelli, jossa asuimme oli yli sata vuotta vanha ja koko henkilökunta tehvehti aina kun tulivat vastaan. Japanilaisilla on tapana kumartaa toisilleen tervehdykseksi ja myös silloin kun erotaan. Sitä oli aika hauska seurata ja välillä tuntui, että he kilpailevat siitä kuka kumartaa syvimpään ja viimeiseksi.  Kun oltiin patikoimassa yhdellä sillalla niin Pekkaa tuli vastaan mies, joka kumarsi ja Pekka kumarsi takaisin ja niin edelleen. Sanoin Pekalle, että luovuta vaan et sinä tuota kisaa kuitenkaan voita. Junassa konduktööri pysähtyi joka kerta vaunun ovella ja kääntyi matkustajiin päin, hymyili ja kumarsi ennen kuin jatkoi seuraavaan vaunuun.

Kolme päivää Hakonessa vietettyämme jatkoimme matkaa junalla Tokioon, jossa yövyimme seuraavat neljä yötä. Tokion hotellimme oli keskeisellä paikalla lähellä suurta metroasemaa ja lähes joka kerta kun palasimme hotellille niin eksyimme. Siellä pilvenpiirtäjien ja japanilaisten kylttien keskellä jopa Pekka-navigoottori sekosi. Tokiossa ihastelimme kirsikkapuiden kukintaa ja ihania vaatteita ja toteutimme tyttöjen pitkäaikaisen haaveen päästä Tokion kalamarkkinoille. Sushien suurkuluttajina halusimme nähdä mistä on lähtöisin  se tonnikala ja muu kala suomalaisiinkin susheihin. Meninne Fish Marketiin aamulla; aikamoinen logistikka härdelli kun joka päivä sitä kautta kulkee  kolme miljoonaa kiloa kalaa. Alueella oli pieniä kujia, jotka olivat täynnä sushiravintoloita, joihin ihmiset jonottivat saadakseen taatusti tuoreita susheja. Ja täytyy sanoa, että se oli jonottamisen väärtti; ehdottamasti parhaimmat sushit mitä meidän perhe on koskaan syönyt!    

Tokiossa kävimme myös kirpputorilla, jonne oli pojilta pääsy kielletty eli Pekka vietti yhden aamupäivän merenkulkumuseossa. Tokiolaisella kirpputorilla ei muita turisteja meidän lisäksi näkynyt eli huomio oli sen mukaista. Kaikki jotka osasivat hiukankin englantia kysyivät mistä me olemme. Ja sitten shoppailtiin niitä ihania japanilaisia vaatteita murto-osa hinnalla siitä mitä ne maksoivat kaupoissa! Kenkiä ei tosin Japnista voi ostaa jos  kengän numero on suurempi kuin 37. Takaisin Singaporeen lähdimme maanantai aamuna neljän aikaan.

                                          Lake Aschi

                                          Kahvia ja makkaraa, ei kovin japanilaista,
                                          mutta hyvät oli makkarat:)

                                                         John Lennon perheineen
                                                         oli aikoinaan yöpynyt samassa hotelissa

                                          Hotellin puutarhasta

                                          Mount Fuji

                                          Meidän japanilainen menopeli

                                          Ensi tapaaminen Panda-karhun kanssa

                                          Kirsikkapuiden kukintaa...

                                          Tältä sedältä kävi sushin pyöritys

                                                    Tokio Fish Market aamutuimaan

                                                    Hmm.. mitäköhän sitä tilaisi lounaaksi...

                                                    Tällä asemalla elokuvasta kuuluisa Hatschiko-
                                                    koira odotti isäntäänsä uskollisesti

                                          Shopping at Girls' Fleemarket
 

                                                    Vapauden patsas Tokiossa

                                          Nimestä huolimatta, tässä kaupassa myytiin vain ruokaa

                                                    ja tästä on helppo tarkistaa metrolippujen hinnat:)