Lady Gaga

Lady Gaga tulee konsertoimaan Singaporeen toukokuussa eli Jennien pitkäaikainen haave toteutuu. Kun Lady Gaga konsertoi Suomessa 2010 olin ostanut Jennielle jo lipun, mutta se piti myydä pois sillä samaan aikaan osui meidän Singaporen etukäteis tutustumismatka.

Liput tulivat täällä varsinaisesti myyntiin maanantaina, mutta Amex-luottokortin haltijoille tarjottiin osto oikeus jo perjantaina, joilloin myynti alkoi klo 10.00 ja loppui klo 11.59. Perjantai oli Jenniellä vapaapäivä koulusta ja hyvä niin. Pekalla on kaksi Amex-korttia ja hän jätti toisen meille aamulla ennen kuin lähti töihin. Lippuja pystyi varaamaan netin kautta, puhelimitse tai lippupisteestä suoraan ostamalla. Jennien kanssa aloitettiin yritys klo 10 ja Pekka aloitti saman työpaikalla. Yritettiin varata lippuja samanaikaisesti kahdella läppärillä ja samaan aikaan jonotettiin puhelinpalveluun. Varaus kyllä onnistui, mutta maksut eivät menneet läpi. Niinpä 11.30 Jennie lähti (siis juoksi) lippupalveluun jonottamaan lippuja ja Pekka lähti töistä taksilla samaan aikaan luottokorttinsa kanssa. Jennie ehti palvelutiskille ennen Pekkaa, mutta lippuja ei voinut tietenkään varata kun hänellä ei ollut luottokorttia. Ystävällinen nainen jonossa tarjosi omaansa, mutta ei sekään auttanut kun Jenniellä ei ollut niin paljon käteistä (piti nimittäin ostaa 5 lippua; Julialle ja kavereille myös). No, Pekka ehti paikalle klo 11 jolloin lipun myynti netissä oli jo loppunut, mutta onneksi virkailija suostui kuitenkin myymään liput. Joten loppu hyvin, kaikki hyvin:)

Nehän eivät tietenkään saanet olla mitä tahansa lippuja vaan ne kalliimmat eturivin paikat! Maanantaina loput konserttipaikat myytiin sitten hetkessä loppuun ja seuraavalle päivälle järjestettiin vielä uusi konsertti, joka taitaa sekin jo olla loppuun myyty. Indoor Stadiumille, missä konsertti järjestetään mahtuu n. 10 000 ihmistä. Konsertti on maanantaina 27.5 illalla klo 19.30 ja nyt Jennie höpöttää, että hän jää silloin koulusta pois ja menee kaverinsa Stadiumille jonottamaan, että pääsee varmasti eturiviin eli eturiviin eturivin paikoista! Siihen ei  tosin taida lupaa kotoa herua.

Suomitietoutta matkailijoille

Viime viikonloppuna täällä oli Natas-matkamessut ja oheinen juttu on The Straits Timesin matkailu liitteestä. Kuvat ovat Norjasta, mutta juttu pääasiassa Suomesta:)

Mekin käytiin siellä metsästämässä Japanin matkaa, mutta tultiin siihen tulokseen, että tehdään matka halvemmalla kun varataan lennot ja hotellit itse. Eikä minusta olisi singaporelaisten kanssa ryhmämatkalle; ohjelmaa on aamusta iltaan eli singaporelaiseen tapaan tehokasta pitää olla, lomallakin.

Suomen suurlähettilään haastattelu

Viikon lopun  The Straits Timesissa on palsta, jossa haastatellaan eri maiden suurlähettiläitä ruokakulttuurista. Tällä kertaa oli vuorossa Suomen suurlähettiläs Ari Heikkinen

Sitä sun tätä

Olin eilen ruokakaupassa ja seurasin kun länsimaalainen mies ja filippiiniläinen nainen tekivät yhdessä ostoksia. Nainen kantoi ostoskoria ja muovikassit ostosreissun jälkeen. Eli kysessä oli siis työnantaja-työntekijä suhde. Tämä mies ei ollut moksiskaan kun häntä puolet peinempi nainen kantoi kaikki ostokset, mutta minua se vaivasi ihan kauheasti. Jos minä olisin ollut miehen housuissa, ei minulla olisi riittänyt pokkaa antaa naisen kantaa ostokset. Mitenköhän tämä mies muuten käyttäyttyy, avaako hän esim. oven kaikille muille naisille, mutta ei filippiinisäisille vai eikö avaa sitä varmuuden vuoksi kellekään naiselle!

Huomasin myös, että pohjoismaalaisena sitä tulee kyllä niin erilaisesta ympäristöstä kuin suurin osa ihmisistä täällä. Eräs brasilialainen nainen kysyi teenkö ruokaa lapsille ja miehelle illalla. Ja kun sitten myönsin tekeväni hän huokasi: -niin se on meidän osa täällä ja tosi rankkaa. Hänellä menee kolme tuntia joka päivä aterian valmistamiseen. Siihen en kyllä kommentoinut mitään, mutta kolmea tuntia en ole koskaan saanut kulumaan ruuan laittoon. Brasiliassa heillä oli kotiapulainen ja täällä hänen on täytynyt opetalla ruuanlaitto kokonaan alkeista. Heillä käy siivooja ja silittäjä, mutta kukaan ei ole laittamassa ruokaa. Ajattelin itsekseni, että aika lailla erilaiset kuviot on meillä ollut omissa kotimaissa. Suomessa töistä tullessa sitä meni vahdilla kaupan kautta kotiin ja sitten nopeasti jotain ruokaa tai eineksiä pöytään. No, lopputulos ei varmaankaan ollut yhtä loistelias kuin kolmen tunnin valmistelun jälkeen, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Tosin Suomessa jonkin verran tilannetta helpottaa se, että myös mies voi laittaa ruokaa. Ja käytännössä ruuan teki se, joka ehti ensimmäisenä kotiin. Kiinalainen mieshän ei mene ruokakauppaan, puhumattakaan siitä että tekisi ruokaa.

Miesten ruuanlaitosta tuli mieleen, että yritin järjestää SiSun kokkauskurssia johon olisi saaneet tulla kaikki kiinnostuneet eli myös miehet. Intialainen nainen, joka näitä kursseja järjestää ei suostunut järjestämään sellaista kurssia johon tulisi miehiä. Vaikka kuinka yritin  selittää, että Suomessa myös miehet kokkaavat, hän tarjosi kurssia vain rouville. Mutta suomalainen tasa-arvo käsitys ei antanut periksi ja nyt täytyisi löytää opettaja, joka suostuu opettamaan myös miehiä.

SiSu:ssa (=Singaporen suomalaiset) on jäsenenä reilu sata perhettä. Kun olen kysellyt muiden maiden ihmisiltä  onko heillä vastaavaa toimintaa, niin suomalaisiin verrattuna  tosi vähän, vaikka ihmisiä saatta olla täällä monikertainen määrä suomalaisiin verrattuna. Mistäköhän mahtaa johtua? Onkohan suomalaiset vaan muita aktiivisempia vai onko meillä vaan suurempi tarve verkostoitua keskenämme. Tein hiljattain SiSun toimintakertomusta ja pelkäästään huvitoimikunnan järjestämiä tilaisuuksi viime vuonna oli 20. Sen lisäksi tulee vielä kultturi-ja urheilutoimikunnan järjestämät tilaisuudet sekä kerran kuukaudessa ilmestyvä lehti. Tänä vuonna SiSu täyttää 30-vuotta ja syksyllä olisi tarkoitus järjestää suuret juhlat sen kunniaksi. Myös Suomi-koulu on toiminut täällä 30 vuotta.

Elämää viidakon laidalla

Viime viikolla kun tulin kotiin möllötti keskellä keittiön lattiaa iso torakka ja kirkaisuhan siinä pääsi. Sitten kuumeisesti miettimään miten siitä pääsisi kätevimmin eroon. Yleensä siinä vaiheessa kun pääsee kirkaisu nämä vikkelät otukset ovat jo luikahtaneet lähimmän kaapin alle, mutta tämä otus oli varmaan jo vanha ja kömpelö ettei se hievahtanut mihinkään. Nappasin paksun lehden jonka läiskäsin sen päälle ja varmuuden vuoksi vielä pompin sen päällä. No, kyllä siltä henki lähti. Tosin torakoita ei saisi tappaa sillä se haju voi tuoda niitä lisää paikalle. Sitten vaan kloriitilla keittiön lattiaa desifioimaan murhan jäljiltä.

Taisi kyllä muuttohalut omakotitaloon kärsiä kolauksen; jos noita veijareita vierailee 8. kerroksessa niin kuinkahan paljon niitä onkaan maan tasolla, puhumattakaan kaikista muista tropiikin eläimistä. Yksi suomalainen tuttu joka asuu täällä omakotitalossa viidakon laidalla on laittanut Face Bookiin kuvia eläimistä jotka ovat vierailleet heidän pihallaan ja sisällä talossa. Torakoita siellä ei edes mainita sen sijaan erilaisia käärmeitä boa käärmeestä alkaen, apinoita ja erilaisia liskoja. Kun asustaa tällaisessa miljoonakaupungissa niin välillä pääsee unohtumaan, että koko kaupunki on kuitenkin rakennettu viidakkoon eikä siitä ole kuin 80 vuotta aikaa kun tällä saarella vielä tepsutteli villejä tiikereitä!

Vaalituloksen uutisointi Singaporessa

Suomen presidentin vaalikampanjasta ei uutisoitu täällä mitään, mutta tänään oli lehdessä juttu uudesta presidentistä otsikolla: "Vuoden 2004 tsunami-selviytyjästä Suomen presidentti". Jutussa kerrottiin kuinka Niinistö oli poikansa kanssa selviytynyt tsunamista ja kuinka hän oli traagisesti menettänyt vaimonsa autokolarissa 20 vuotta sitten (onko siitä tosiaan niin kauan?), kihlauksesta entisen kauneuskuningattaren kanssa sekä hänen tähän astisesta urastaan.  Siinä mainittiin myös, että hän tulee työläiskodista ja on innokas rullaluistelija. Jutussa sanottiin, että ihmiset muistavat hänen jämäkkyytensä valtiovarainministerinä 90-luvulta Suomen taistellessa laman kourissa ja että se oli yksi syy hänen suosioonasa. Vasta-ehdokkaasta ei mainittu muuta kuin nimi ja puolue. Sitten ei muuta kuin odottelemaan ensimmäistä valtiovierailua Singaporeen. Eiköhän Niinistöllekin löydy oma nimikko-orkidea jos löytyi Halosellekin:)

Koulu eroista

Jouduinpa tänään kiperään tilanteeseen kun minulta lounaalla tivasi brasilialainen, korealainen ja taiwanilainen, että kerro nyt mikä siinä suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on niin erikoista, että Suomi vuodesta toiseen sijoittuu ensimmäiselle sijalle kansainvälisissä vertailuissa. Siinäpä sitä onkin selittelemistä kun ei ole kokemusta paljon muusta kuin suomalaisesta järjestelmästä enkä edes ole opetusalan ammattilainen!

Korealainen tuttava kertoi, että hän lukee parhaillaan koreaksi kirjoitettua kirjaa suomalaisesta koulujärjestelmästä, jonka on kirjoittanut joku korealainen tutkija joka on asunut Suomessa ja perehtynyt siihen. Olisi tosi kiinnostavaa lukea tuo korealainen kirja, mutta sitä tuskin käännetään englannin kielelle.

Siinä sitten selittelen niitä samoja asioita jotka he varmasti tiesivät jo ennestään ja jotka mainitaan myös alla olevassa linkissä. Tuossa linkissä, jossa ei kyllä minun mielestä ihan kaikki tiedot pidä paikkaansa, kiinnostavinta oli lukea kommentteja sen jälkeen (suomalaisten ja amerikkalaisten).

Koreassa ja Taiwanissa lapset opettelevat lukemaan ja laskemaan 3-vuotiaina, sillä se on edellytys, että pääsee kouluun. Suomessa suurin osa lapsista ei osaa lukea kun he menevät kouluun. Koreassa 10-vuotiaat tekevät läksyjä ilta kymmeneen tai yhteentoista. Arvosanoja annetaan alusta asti ja vertailu on rankkaa; jos ei saa parhaimpia arvosanoja ei pääse "hyvään" kouluun yläasteelle tai lukioon. Joitain vuosia sitten Korea sijoittui sijalle kaksi Suomen jälkeen ja silloin ihmeteltiin miten kahdesta niin erilaisesta koulutusjärjestelmästä voi tulla niin samankaltaisia tuloksia. Enpä usko, että vanhempien painostus lasten koulupärjäämiseen on ainakaan vähentynyt viime vuosina vaan varmaankin päinvastoin. Ja jossain vaiheessa suunnattomat vaatimukset ja stressi vaan kääntyvät itseään vastaan. Sitten he ihmettelivät enkö ole yhtään huolissani lasteni koulumenestyksestä, sillä heille se on joka päväinen huoli. Sanoin, että koulu hoitaa opetuksen ja riittää että kysyn onko läksyt tehty ja autan jos on tarpeen. He olivat samaa mieltä, että lasten tulisi saada olla lapsia pidempään, mutta maassa jossa kaikki toimivat noin ei voi itse toimia eri tavalla tai lapsi jää jälkeen muista. Brasiliassa ei tosin lapsille aseta sellaisia vaatimuksia koulun suhteen kuin Aasiassa, mutta siellä onkin sitten ihan toisenlaiset ongelmat.

Kai se vaan on niin, että jos täytyy opiskella kauhean paineen ja stressin alla oppi ei vaan mene perille vaikka siihen käyttäisi monikertaisen ajan, puhumattakaan siitä että osaisi soveltaa tietoa käytäntöön. Kovin on erilaiset huolenaiheet näillä opiskelijoilla täällä, meidät tytöt ovat eniten huolissaan siitä, että IB-tutkinto ei jätä tarpeeksi aikaa sosiaaliselle elämälle. Koulussa High Schoolin oppilaat kuulemma sanovat, että "IB will ruin your social life".  Niinpä, pitäisi varmaan saada nuo prioriteetit kuntoon ennen IB-tutkintoa;)


http://www.businessinsider.com/finland-education-school-2011-12?nr_email_referer=1