Olin eilen ruokakaupassa ja seurasin kun länsimaalainen mies ja filippiiniläinen nainen tekivät yhdessä ostoksia. Nainen kantoi ostoskoria ja muovikassit ostosreissun jälkeen. Eli kysessä oli siis työnantaja-työntekijä suhde. Tämä mies ei ollut moksiskaan kun häntä puolet peinempi nainen kantoi kaikki ostokset, mutta minua se vaivasi ihan kauheasti. Jos minä olisin ollut miehen housuissa, ei minulla olisi riittänyt pokkaa antaa naisen kantaa ostokset. Mitenköhän tämä mies muuten käyttäyttyy, avaako hän esim. oven kaikille muille naisille, mutta ei filippiinisäisille vai eikö avaa sitä varmuuden vuoksi kellekään naiselle!
Huomasin myös, että pohjoismaalaisena sitä tulee kyllä niin erilaisesta ympäristöstä kuin suurin osa ihmisistä täällä. Eräs brasilialainen nainen kysyi teenkö ruokaa lapsille ja miehelle illalla. Ja kun sitten myönsin tekeväni hän huokasi: -niin se on meidän osa täällä ja tosi rankkaa. Hänellä menee kolme tuntia joka päivä aterian valmistamiseen. Siihen en kyllä kommentoinut mitään, mutta kolmea tuntia en ole koskaan saanut kulumaan ruuan laittoon. Brasiliassa heillä oli kotiapulainen ja täällä hänen on täytynyt opetalla ruuanlaitto kokonaan alkeista. Heillä käy siivooja ja silittäjä, mutta kukaan ei ole laittamassa ruokaa. Ajattelin itsekseni, että aika lailla erilaiset kuviot on meillä ollut omissa kotimaissa. Suomessa töistä tullessa sitä meni vahdilla kaupan kautta kotiin ja sitten nopeasti jotain ruokaa tai eineksiä pöytään. No, lopputulos ei varmaankaan ollut yhtä loistelias kuin kolmen tunnin valmistelun jälkeen, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Tosin Suomessa jonkin verran tilannetta helpottaa se, että myös mies voi laittaa ruokaa. Ja käytännössä ruuan teki se, joka ehti ensimmäisenä kotiin. Kiinalainen mieshän ei mene ruokakauppaan, puhumattakaan siitä että tekisi ruokaa.
Miesten ruuanlaitosta tuli mieleen, että yritin järjestää SiSun kokkauskurssia johon olisi saaneet tulla kaikki kiinnostuneet eli myös miehet. Intialainen nainen, joka näitä kursseja järjestää ei suostunut järjestämään sellaista kurssia johon tulisi miehiä. Vaikka kuinka yritin selittää, että Suomessa myös miehet kokkaavat, hän tarjosi kurssia vain rouville. Mutta suomalainen tasa-arvo käsitys ei antanut periksi ja nyt täytyisi löytää opettaja, joka suostuu opettamaan myös miehiä.
SiSu:ssa (=Singaporen suomalaiset) on jäsenenä reilu sata perhettä. Kun olen kysellyt muiden maiden ihmisiltä onko heillä vastaavaa toimintaa, niin suomalaisiin verrattuna tosi vähän, vaikka ihmisiä saatta olla täällä monikertainen määrä suomalaisiin verrattuna. Mistäköhän mahtaa johtua? Onkohan suomalaiset vaan muita aktiivisempia vai onko meillä vaan suurempi tarve verkostoitua keskenämme. Tein hiljattain SiSun toimintakertomusta ja pelkäästään huvitoimikunnan järjestämiä tilaisuuksi viime vuonna oli 20. Sen lisäksi tulee vielä kultturi-ja urheilutoimikunnan järjestämät tilaisuudet sekä kerran kuukaudessa ilmestyvä lehti. Tänä vuonna SiSu täyttää 30-vuotta ja syksyllä olisi tarkoitus järjestää suuret juhlat sen kunniaksi. Myös Suomi-koulu on toiminut täällä 30 vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti